Tasavallan presidentti Alexander Stubb piti puheenvuoron Pohjoismaiden edustajana YK:n turvallisuusneuvoston avoimessa keskustelussa New Yorkissa keskiviikkoiltana.

Stubb käsitteli johtajuutta kolmen näkökohdan kautta. Hän painotti kansallisen johtajuuden tärkeyttä.

– Turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpano riippuu jäsenvaltioiden ponnisteluista. Viime kädessä suurin osa sotaa ja rauhaa koskevista päätöksistä tehdään paikallisella tasolla. YK:n peruskirja ohjaa meitä kaikkia ratkaisemaan kansainvälisiä kiistoja sanoin eikä asein. Voimme toimia sovittelijana tai tukea muiden sovittelupyrkimyksiä.

– Rauhan saavuttamiseksi Gazassa meidän on käytettävä vaikutusvaltaamme varmistaaksemme kansainvälisen oikeuden noudattamisen, kestävän tulitauon ja jäljellä olevien panttivankien vapauttamisen, presidentti sanoi.

– Rauhan saavuttamiseksi Ukrainassa hyökkääjän on lopetettava sota, ja meidän on varmistettava, että YK:n peruskirjaa räikeästi rikkonut turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen joutuu vastuuseen.

Stubb otti puheessaan esille myös aiemmin Reutersille esittämänsä kannat turvallisuusneuvoston kokoonpanosta sekä veto-oikeudesta. Venäjä on käyttänyt veto-oikeuttaan toistuvasti turvallisuusneuvostossa Ukrainan sotaan ja Lähi-idän sotaan liittyen.

Turvallisuusneuvostolla on Stubbin mukaan ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta.

– Neuvosto ei aina toteuta sitä, mitä siltä odotamme. Veto-oikeus on osa tätä puutetta. Pohjoismaat katsovat, että veto-oikeutta olisi käytettävä erittäin maltillisesti, mahdollisimman avoimesti ja YK:n peruskirjaa tiukasti noudattaen.

– Turvallisuusneuvoston kokoonpanoon on puututtava. Sen olisi vastattava paremmin 2000-luvun globaalia todellisuutta. Afrikan aliedustus on erityisen silmiinpistävä. Myös muut epätasapainot olisi korjattava. Paikka tässä hevosenkengässä ei kuitenkaan ole etuoikeus vaan vastuu. Vastuu siitä, että erimielisyydet voitetaan, sen sijaan, että syytetään muita, Stubb korosti.

Presidentin mukaan rauhaa ei voida saavuttaa vain samanmielisten tai samankokoisten maiden kesken, vaan tarvitaan vuoropuhelua ja yhteistyötä. Naisten on voitava osallistua rauhanprosesseihin kaikilla tasoilla, ja samoin mahdollisuutta on tarjottava nuorille, joiden elämän ja tulevaisuuden konfliktit vaarantavat.

– Perimmäinen tavoitteemme ei saa olla ainoastaan konfliktien ratkaiseminen, vaan myös niiden ehkäiseminen. Tämä edellyttää meiltä jokaiselta omistautunutta ja osallistavaa johtajuutta, presidentti totesi.