– Petteri Orpon (kok.) hallitus tekee viimein sen, mitä Suomi on tarvinnut jo vuosikymmeniä, kokoomuksen kansanedustaja Karoliina Partanen sanoi keskiviikkona eduskunnan täysistunnossa.
Partanen viittaa hallituksen esitykseen, jonka myötä paikallinen sopiminen laajenee. Hänen mukaansa paikallisen sopimisen sääntöjä uudistamalla parannamme Suomen kilpailukykyä ja mahdollistamme työntekijöille omiin työehtoihinsa vaikuttamisen.
– Paikallisen sopimisen mahdollisuuksien edistäminen poistaa eriarvoisuutta työmarkkinoilta ja varmistaa sopimisen mahdollisuudet nykyistä tasavertaisemmin eri työpaikoilla riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt tai onko henkilöstö valinnut itselleen työehtosopimuksessa tarkoitettua edustajaa.
Hänen mukaansa on tärkeää huomata, että jatkossakin voidaan sopia vain niistä asioista, joista on sovittu valtakunnallisessa työehtosopimuksessa.
– Pelottelut siitä, että palkkoja poljetaan ja työehtoja murennetaan, ovat perättömiä ja johtavat ihmisiä tahallaan harhaan. Me emme muuta työsopimuslain 2. luvun 7. pykälää, jonka mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä, Partanen huomautti.
– Lisäksi pykälässä säädetään erikseen, että työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä, Partanen jatkoi.
Yhtenä huolena paikalliseen sopimiseen liittyen on esitetty yleissitovien työehtosopimusten murentuminen.
– Työnantajat järjestäytyvät keskimäärin siksi, että liitot neuvottelevat heille työehdot. Lisäksi liitot tarjoavat esimerkiksi lakipalveluita. En usko, että työnantajat haluavat luopua järjestäytymisestä, koska se tarkoittaisi, että yritysten pitäisi itse neuvotella työehtojaan. Kokemus kertoo, että yrityskohtainen tes-neuvottelu on raskas prosessi. Se ei toimi houkuttimena luopua järjestäytymisestä. Tytönantajat eivät myöskään saa pidettyä työntekijöitään kilpailutilanteessa, jos työntekijöille tarjotaan vain minimiehtoja, Partanen sanoi.
Partanen jatkoi, että paikallista sopimista koskeva esitys ja sen laatiminen on esimerkki siitä, miten työntekijäjärjestöjä kuullaan ja miten esityksiin voi vaikuttaa lausuntokierroksella.
– Haluan lausua erityiskiitoksen ministeri [Arto] Satoselle (kok.) hänen toiminnastaan.
Paikallista sopimista koskevaan esitykseen on lausuntokierroksella lisätty esimerkiksi laiminlyöntimaksu järjestäytymättömille työnantajille, mikäli paikallista sopimusta ei toimiteta työsuojeluviranomaiselle. Laiminlyöntimaksun suuruus olisi 1 000–10 000 euroa.
– Maksun suuruutta on kritisoitu, mutta tosiasiassa se on suuri monelle pienelle ja keskisuurellekin yritykselle.
Partanen uskoo vahvasti, että paikallinen sopiminen tarjoaa monia hyötyjä sekä työnantajille että työntekijöille.
– Se mahdollistaa yrityskohtaisesti sovittavat joustot, jotka tukevat toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta. Samalla työntekijät voivat saada enemmän vaikuttamismahdollisuuksia työolosuhteisiinsa ja hyvinvointiinsa. Kun työpaikalla voidaan neuvotella paikallisesti, päätöksenteko on nopeampaa ja mukautuu paremmin yrityksen ja työntekijöiden tarpeisiin. Paikallinen sopiminen edellyttää kuitenkin avointa vuoropuhelua, luottamusta ja selkeitä pelisääntöjä, jotta molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä.
Pelottelun sijaan, meidän onkin hänen mukaansa keskityttävä tukemaan yrityksiä, työnantajia ja työntekijöitä.
– Nopeasti muuttuvassa maailmassa eripuran ja riidan kylväminen sekä väkinäisten jakolinjojen alleviivaaminen johtavat vain siihen, että me emme pärjää kilpailussa.
– Eripuran kylvämisestä ja tahallisesta harhaanjohtamisesta saimme jo tänään täällä salissa esimerkin, kun edustaja [Niina] Malm ja muut SDP:n edustajat antoivat lakiesityksestä täysin väärää tietoa. Edustaja Malmille haluan sanoa, että säännöt ovat kaikille työnantajille samat; sopia voidaan vain niistää ehdoista, joista on työehtosopimuksissa sovittu, Partanen sanoi.
Partanen arvosteli Malmin puhetta ”koijariyrityksistä”.
– Lisäksi vasemmistoliiton puheenjohtaja [Li Andersson] esitti viikonloppuna sosiaalisessa mediassa, että ”ammattiliittojen laskelmien mukaan työntekijöiden vuosiansiot voisivat laskea jopa 10 000-20 000 eurolla, mikäli kaikki heikennysmahdollisuudet käytetään ilman tasapuolista neuvotteluasemaa.” Ilmeisesti puheenjohtaja oli löytänyt tietonsa Teollisuusliiton ulostulosta, joka ei vastannut puheenjohtajan rajusti liioiteltua ulostuloa. Tämä on räikeä esimerkki siitä miten ihmisille halutaan antaa väärää tietoa työehtosopimusten mahdollisuuksista.
Partasen mukaan kyseenalainen oli myös Teollisuusliiton laskelma, joka perustui Teknologiateollisuuden työehtosopimukseen.
– Alalla jossa on työvoimapula ja jossa työntekijät ovat koulutettuja, on erittäin epätodennäköistä, että kukaan lähtisi sopimaan itsellensä esitettyjä palkanalennuksia. Kysyä voi myös Teollisuusliitolta, että miksi he ovat sopineet tällaisia joustoja työehtosopimuksiin? Uhkakuvan luomisesta huolimatta tahdon kiittää Teollisuusliittoa siitä, että he totesivat ”eivät tällaiset sopimukset ole realismia monissakaan yrityksissä.”
Myös Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on esittänyt, että työntekijöiden sopimusasema heikkenee merkittävästi, kun lainsäädännöllä tuodaan järjestäytyneitä työntekijöitä edustavien koulutettujen luottamusmiesten rinnalle ammattiliittoon kuulumattomien työntekijöiden edustajat sopimaan työehdoista paikallisesti.
– Suomessa on runsaasti työpaikkoja, joissa ei ole työehtosopimuksen edellyttämää henkilöstön edustajaa eli tyypillisimmin luottamusmiestä. Tällaisia tilanteita ilmenee sekä normaalisitovuuskentässä että yleissitovuuskentässä. Edustajan puuttuminen on osittain sattumanvaraista riippuen tehtävään halukkaiden puuttumisesta ja järjestäytymättömässä kentässä myös työntekijöiden mahdollisuudesta valita luottamusmies, Partanen huomautti.
Hänen mukaansa olemme myös nähneet, että työntekijöiden järjestäytymisaste laskee.
– Siksi onkin viimeinen aika mahdollistaa paikallinen sopiminen kaikille osapuolille. Ei ole kenenkään etu, että yrityksessä, jossa ei ole työehtosopimuksen edellyttämää osapuolta, paikallista sopimusta ei voida tehdä riippumatta siitä, onko kysymys järjestäytyneestä vai järjestäytymättömästä yrityksestä. Suomessa on myös järjestäytymisvapaus. Nykyinen lainsäädäntö voisi pakottaa liittymisen liittoon, jos paikallinen sopimus haluttaisiin tehdä. Kaikilla työnantajilla ei ole mahdollisuutta järjestäytyä.
Partasen mukaan nyt säädettävällä lainsäädännöllä poistamme työmarkkinoilta eriarvoisuutta ja mahdollistamme sopimisen osapuolille, joilta se on aiemmin evätty.
– Tämä lisää työmarkkinoiden toimivuutta, parantaa kilpailukykyä ja mahdollistaa kaikkien osapuolten menestymisen, Partanen päätti puheensa.
