Maailman johtavien talousmahtien G7-ryhmä pääsi tällä viikolla kauan odotettuun yhteisymmärrykseen Ukrainalle annettavasta 50 miljardin dollarin lainasta, joka perustuu länsimaiden jäädyttämiin venäläisiin varoihin. EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin mukaan kaikki G7-maat eli Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Italia, Britannia, Kanada ja Japani, ovat mukana tukipaketissa.
Brittiekonomisti Timothy Ash pitää valitettavana, että sopu saavutettiin vasta runsaat kaksi vuotta sen jälkeen, kun Venäjän keskuspankin varoja oli jäädytetty yli 300 miljardin dollarin arvosta. Moni taho Kremlin hyväksi toimivista lobbareista kyynisiin länsimaisiin yrityksiin on hänen mukaansa tehnyt kaikkensa hidastaakseen asian käsittelyä ja varmistaakseen, että venäläistä rahaa ei voitaisi käyttää Ukrainan puolustuksen ja jälleenrakentamisen rahoittamiseen.
– Erilaisia tekosyitä on esitetty sen välttämiseksi, mikä on moraalisesti oikein ja nyt myös sotilaallisesti ja taloudellisesti välttämätöntä. Vain harva niistä kestävät todellisen tarkastelun. Varojen takavarikoinnille ja siirtämiselle Ukrainan käyttöön on vankat oikeudelliset perusteet, Chatham House -ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa toimiva Ash kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Huolia G7-ryhmän valuuttareserveihin kohdistuvista riskeistä ja Venäjän mahdollisista vastatoimista on Ashin mukaan vahvasti ja ilmeisen menestyksellisesti liioiteltu. Esimerkiksi EU kykeni päättämään vain jäädytettyjen venäläisvarojen korkotuottojen ohjaamisesta Ukrainan hyväksi.
– Se olisi tarkoittanut vuositasolla vain muutamaa miljardia euroa, mikä on mitätöntä suhteessa Ukrainan sodanaikaiseen rahoitustarpeeseen, joka on yli 100 miljardia vuodessa, Ash sanoo.
Länsimaat ovat hänen mukaansa tyypillisesti vetkutelleet päätöksiään Ukrainan kipeästi tarvitsemasta avusta viimeiseen saakka, olipa sitten kyse Leopard-panssarivaunuista, Himars-ohjusjärjestelmistä tai suorasta taloudellisesta tuesta.
– Lopulta kuitenkin tapahtumien kulku ajaa demokratiat tunnustamaan sen ainoan järkevän johtopäätöksen, että länteen jäädytetyt Venäjän yli 300 miljardia euroa on kanavoitava aggression uhreille viimeistä ruplaa myöten. Se on kaikin puolin oikea lopputulos: hyökkääjän on korvattava aiheuttamansa vahingot ja tekemänsä rikokset, Ash toteaa.
