Varhain keväällä 2023 kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa huomasi toisessa rinnassaan kyhmyn. Se osoittautui rintasyöväksi, ja Sarkomaa jäi toukokuussa sairaslomalle kesken hallitusneuvotteluiden. Edessä oli leikkaus ja sädehoitojakso.
Neljä kuukautta myöhemmin Sarkomaa pääsi palaamaan takaisin töihin. Ensitöikseen hän jätti eduskunnassa toimenpidealoitteen rintasyöpäseulontojen laajentamisesta Euroopan komission mukaisesti koskemaan kaikkia 45–74-vuotiaita naisia. Suomessa kutsu seulontoihin on tähän asti koskenut suppeampaa ikäryhmää, 50–69-vuotiaita naisia.
– On perusteltua, että maamme seulontaohjelmat kokonaisuudessaan vastaavat uusinta tutkimusnäyttöä. Nykyisin seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa, Sarkomaa pohjusti aloitetta.
Uusin tutkimusnäyttö toistuu Sarkomaan puheessa puoli vuotta myöhemmin, kun istumme helsinkiläiskahvilassa keskustelemassa pitkän odotuksen jälkeen eteenpäin nytkähtäneestä kansallisesta syöpästrategiasta. Hanke sai eduskunnalta ennen vuoden vaihdetta 80 000 euron määrärahan. Keväällä sosiaali- ja terveysministeriö antoi toimeksiannon Kansalliselle syöpäkeskukselle, joka otti strategiatyön vastuulleen. Valmista olisi tarkoitus olla ensi vuoden toukokuussa.
– Suomi on tähän saakka ollut kummajainen muiden länsimaiden joukossa, koska meillä ei ole ollut kansallista syöpästrategiaa. Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut meille jo parinkymmenen vuoden ajan syöpästrategian tekemistä, Sarkomaa sanoo.
Kansallisen syöpästrategian tavoitteena on parantaa hoitojen yhdenvertaista saatavuutta sekä varmistaa, että joka puolella Suomea on käytössä sama uusin tutkimustieto parhaan hoitotuloksen varmistamiseksi. Näin potilaat saavat tarvitsemaansa hoitoa, kuntoutusta ja psykososiaalista tukea oikea-aikaisesti ja kustannusvaikuttavasti, hoitopolut ovat yhteneväiset ja yhä useampi potilas selviytyy.
– Syövän hoito on nykyään hyvin yksilöllistä ja syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Jokainen syöpä on omanlaisensa ja vaatii omanlaistaan hoitoa. On tärkeää, että uusin tutkimustieto on kaikkien toimijoiden käytettävissä ja että hoitokäytännöt sekä hoidon laatu ovat eripuolilla Suomea yhteneväiset, Sarkomaa perustelee.
Sarkomaan mukaan monelle on iso yllätys, ettei julkisen terveydenhuollon laatua seurata valtakunnallisesti.
– Meillä on ennestään erilaisia sairaanhoitopiirikohtaisia yksittäisten sairauksien laaturekistereitä. Eduskunnan aloitteesta on aloitettu valtakunnallisten sairauskohtaisten laaturekistereiden rakentaminen. Yhdeksästä kansanterveydellisesti merkittävästä sairausryhmästä on jo julkaistu valtakunnallinen laaturekisteri, mutta syöpätaudeilla sellaista ei ole. Nyt sellainen on tulossa, kun syöpästrategian hyväksymisen yhteydessä lisättiin lisärahoitusta myös laaturekisterien rakentamiselle.
Strategiassa on tarkoitus kiinnittää huomio myös syöpien ennaltaehkäisyyn ja seulontoihin. Suuntaviivoja tähän saadaan EU:n syöväntorjuntaohjelmasta, jonka tavoitteena on muun muassa laajentaa seulontoja ja lisätä rokotuskattavuutta.
Suomessa rintasyöpäseulontoihin osallistuu jo yli 80 prosenttia kutsutuista naisista, mutta esimerkiksi maahanmuuttajanaiset usein niiden ulkopuolelle.
– Meillä on hoitoon pääsyssä ja seulonnoissa valitettavasti alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Mitä nopeammin syövät diagnosoidaan, sen parempi on hoitoennuste. Myös HPV-rokotusten kattavuutta pitäisi parantaa, Sarkomaa sanoo.
Joka vuosi yli 35 000 suomalaista saa kuulla sairastavansa syöpää. Ja tahti kiihtyy. Vuoteen 2035 mennessä uusien syöpädiagnoosien määrän odotetaan kasvavan 46 000 tapaukseen vuodessa. On laskettu, että jossain vaiheessa elämäänsä joka kolmas meistä suomalaisista sairastuu syöpään.
Muutama esimerkki: Vuosittain yli 5000 miestä saa eturauhassyöpädiagnoosin. Naisista joka seitsemäs sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Uusia suolistosyöpätapauksia löydetään joka vuosi yli 3800. Myös melanooman eli ihosyövän ilmaantuvuus on kasvanut tällä vuosituhannella viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2040 uusia melanoomatapauksia arvioidaan löydettävän vuosittain lähes 3000.
Yksi syy syöpädiagnoosien voimakkaaseen kasvuun löytyy väestön ikääntymisestä. Elämme pidempään, jolloin riski sairastua syöpään kasvaa. Syöpärekisterin vuosi sitten tekemän ennusteen mukaan suurten ikäluokkien eli 75–84-vuotiaiden kohdalla todettujen syöpätapausten määrä kasvaa yli 50 prosenttia vuoteen 2031 mennessä. Tämän jälkeen kasvu taittuu noin 15 000 uuden syöpätapauksen tasolle vuosittain. Yli 85-vuotiailla tapausmäärät liki 2,5-kertaistuvat vuoteen 2040 mennessä.
Yhä useampi selättää taudin
Syöpädiagnoosi on aina järkytys sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen, mutta Sarkomaa muistuttaa niistä keskuudessamme elävästä 300 000 suomalaisesta, jotka ovat sairastaneet syövän ja ovat yhä elossa.
– Psykososiaalinen tuki ja kuntoutus ovat syöpään sairastuneille elintärkeitä. Kun varsinaiset hoidot loppuvat, on tärkeä, että saamme ihmiset takaisin kiinni omaan arkeen ja työelämään. Syöpään sairastunut ihminen on kokonaisuus, häntä ei saa nähdä vain hoitoa vaativana potilaana. Syöpästrategiassa on tarkoitus pureutua syöpään sairastuneiden ja syövän sairastaneiden elämänlaatuun, hän sanoo.
Hoitojen kehittyessä yhä useampi selättää taudin. Esimerkiksi vuosina 2017–2019 seurattujen syöpäpotilaiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli 70 prosenttia. Luvuissa on toki syöpäkohtaisia eroja. Kun eturauhas- ja rintasyövässä elossaololuku viiden vuoden kuluttua on selvästi yli 90 prosenttia, miesten keuhkosyövässä se jää 14 prosenttiin.
Kaikki eivät kuitenkaan parane. Joka vuosi Suomessa menehtyy noin 13 000 henkeä syöpätauteihin. Tästä syystä Sarkomaan mukaan on tärkeää, että tulevassa syöpästrategiassa tehdään myös linjaukset palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta, jotta parantumattomasti sairas potilas saa hyvän kärsimyksiä lievittävän hoidon asuipa hän missä päin Suomea tahansa.
Sari Sarkomaan omasta syöpädiagnoosista on kulunut nyt vuosi. Hyvä hoito, läheisten tuki sekä liikunta ovat avittaneet toipumista. Myös sillä, että hän pääsi palaamaan normaaleihin työrutiineihin, on ollut merkittävä rooli parantumisessa.
Sarkomaata oman sairauden käsittelyssä on auttanut se, että hän tiesi diagnoosin saatuaan, minkä kanssa oli tekemisissä. Sarkomaalle syöpä oli tuttu ammattinsa puolesta. Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja ja Syöpäsäätiön hallituksen jäsen on myös syöpätautien hoitoon koulutettu röntgenhoitaja. Tietoa ja tukea sairauden eri vaiheissa on löytynyt läheltä.
Vaikka Sarkomaa tiesi, että Suomessa syöpähoito on ensiluokkaista, silti omalle kohdalle osunut diagnoosi oli pysäyttävä.
– Tuntuu, että siitä on pitkä aika. Kyllähän se silloin oli… , hän pysähtyy miettimään ja muotoilee:
– Kun ihminen saa tiedon sairastumisestaan, huoli tulevasta on suuri ja kysymyksiä on paljon. Kuinka kauan pitää odottaa hoitoon pääsyä? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Selviänkö tästä?
Juttu on alun perin julkaistu 24.5.2024 ilmestyneessä Nykypäivässä 2/24