Yhteiskuntaopin ja historian lehtori Timo Holmström pitää erikoisena uutisointia tutkimuksesta, jossa selvitettiin kohdistuuko lukioiden ylioppilaskokeissa maahanmuuttajataustaisiin kokelaisiin syrjintää. Hän kuvaili X-alustalla Helsingin Sanomien ja Ylen juttuja harhaanjohtaviksi.
– Varsinkin Ylen uutisesta tuli vaikutelma, että ilmiö olisi todella laaja ja sitä tapahtuisi kaikissa aineissa, vaikka tutkimuksesta kävi ilmi, että se on hyvin rajattua ja keskittyy lukioihin maaseudulla, Holmström sanoo Verkkouutisille.
Aalto-yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että maahanmuuttajataustaiset opiskelijat saivat kantasuomalaisiin verrattuna keskimäärin hieman heikompia yo-koepistemääriä koulujensa opettajilta kuin Ylioppilastutkintolautakunnan sensorilta, joka ei näe vastaajan henkilötietoja. Aineistona oli yli puoli miljoonaa koetta vuosilta 2016-2022.
Tutkijat tulkitsivat, että matalampi pistemäärä johtuu opettajan ennakkoluuloista liittyen opiskelijaan ja hänen taustamaahansa. Aineiston ”mediaani-opettajan” ei kuitenkaan todettu kohdistavan maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin juuri lainkaan syrjintää, vaan kyse oli pienestä joukosta opettajia.
Pisteytyserot olivat suurimpia eximian tai laudaturin kirjoittavilla kokelailla ja venäläis- ja itäeurooppalaistaustaiset kokivat pisteyksissä eniten syrjintää.
Syrjintää ilmeni eniten maaseudun kouluissa sekä aineista vieraan kielen kokeissa, jota tutkimuksessa käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena (esim. ranska, venäjä tai saksa, pitkät ja lyhyet oppimäärät) sekä äidinkielen kokeessa, joka maahanmuuttajataustaisilla on yleensä suomi toisena kielenä -koe.
– Pienen pieni ryhmä, Holmström toteaa.
Holmströmin mukaan on hyvä, että asiaa tutkitaan, eikä hän kiistä, etteikö rasismia ja ennakkoluuloja kouluissa olisi.
– Tässä on kuitenkin vedetty mutkat suoriksi aineiston käsittelyssä ja tutkimusnäkökulmassa. Aika kevyin perustein tehdään isoja päätelmiä, joilla leimataan tiettyjä kouluja ja sen haluan nostaa esiin, Holmström sanoo.
Taloustieteilijä, Harvardin yliopistossa tohtoritutkintoaan viimeistelevä Mikko Silliman kommentoi, että tutkimuksessa ei yksilöidä kouluja, eikä niitä voi tunnistaa.
Tutkimuksen toinen tekijä, taloustieteen väitöskirjaa tekevä Ellen Sahlström arvioi aiemmin Helsingin Sanomille, että kielissä opettajien ennakkoluulot näkyivät sen vuoksi, että kielikokeissa opettajan subjektiiviselle arviolle jää tilaa. Samaa mahdollisuutta ei jutun mukaan ole esimerkiksi reaalikokeen arvioinnissa.
Reaalikokeita itse pisteyttävän Holmströmin mukaan tämä ei pidä paikkaansa.
– Kielikokeissa on opettajalla vähemmän tulkinnanvaraa kuin reaalikokeissa, toki kielikokeen esseessä on jonkin verran ja äidinkielessä varsinkin, mutta reaalikoetta voidaan alkaa tarkastella useista eri lähtökohdista. Tulkinta, että nimenomaan kielissä olisi paljon harkinnanvaraa, on vain väärä.
– Jos teoria olisi oikea, pisteytyseroja olisi pitänyt näkyä myös reaaliaineissa ja niissä ei näkynyt mitään, Holmström jatkaa.
Keskimääräiset erot pisteytyksissä olivat pieniä englannin kielessä ja negatiivisia eroja ei näkynyt toisen kotimaisen kielen kokeissa, mille tutkijat eivät löytäneet yhtä selitystä.
Tutkijoiden mukaan kuitenkin myös ei-maahanmuuttajataustaisilla pisteytyserot opettajien ja sensorien välillä ovat suurimpia nimenomaan vieraiden kielten sekä äidinkielen kokeissa.
– Datan perusteella juuri kielikokeissa käytetään eniten harkinnanvaraa, Sahlström sanoo.
Hyvin pärjäävät kokevat enemmän ennakkoluuloja?
Paitsi useat vieraan kielen kokeet, myös äidinkielen sekä suomi toisena kielenä -kokeet oli niputettu tutkimuksessa yhteen.
– On virhe rinnastaa ne toisiinsa. Ne ovat kaksi täysin eri koetta, joissa on eri pisteytyslogiikka ja tulokset pitäisi käsitellä erikseen, espoolaisessa lukiossa opettava Holmström sanoo.
Hänen mukaansa tuloksista olisi hyvä myös erotella eri vieraiden kielten kokeet, siitä huolimatta, että jotain yksittäistä ainetta on kirjoittanut vain pieni määrä ylioppilaita.
– Tutkijoiden pitäisi julkaista nämä kielikohtaiset tulokset, sanoo Holmström, joka epäilee, että syrjiviä pistetuloksia olisi ilmennyt eritoten pitkän venäjän kirjoittavilla.
Hän huomauttaa, että tyypillisesti lähes puolet A-venäjän kirjoittavista saa arvosanaksi laudaturin ja kolmannes eximian, sillä kokelaissa on paljon venäläistaustaisia.
– Jos oman äidinkielensä kirjoittaa vieraana kielenä ja saa siitä hyvän arvosanan, se ei vielä hirveästi kerro mistään, Holmström miettii.
Tutkija Sahlströmin mukaan Venäjän kielen kokeen arvioinneissa nähdään ennakkoluuloja, mutta niiden poistaminen ei muuta päätulosta.
– Nopeasti menettää tilastollista voimaa, jos ruvetaan erittelemään kieliryhmiä. Olemme kuitenkin tehneet analyysin myös niin, että pudotimme venäjän kielen kokonaan otoksesta: tulokset näyttävät hyvin samankaltaisilta, Sahlström kertoo.
– Emme pidä aineiden välisiä eroja keskeisenä tuloksena. Nämä voivat johtua eroista kokeiden suunnittelussa tai siitä, miten oppilaat valikoituvat eri oppiaineisiin. Keskeinen tulos kuitenkin on, että oppilaan tuntevat opettajat arvioivat täsmälleen saman vastauksen eri tavoin kuin sen sokkona tarkastava sensori ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla tämä ero on keskimäärin erilainen kuin muiden kohdalla.
– Pakollisessa oppiaineessa äidinkielessä nähdään hyvin selkeää evidenssiä ennakkoluuloista maahanmuuttajataustaisia kohtaan, Sahlström sanoo.
Hänen mukaansa on mahdollista, että venäläis- ja itäeurooppalaistaustaisten opiskelijoiden kokemat ennakkoluulot ainakin osittain selittyvät sillä, että hyvin pärjäävät kohtaavat enemmän ennakkoluuloja.
