– Jos joku olisi sanonut reilut kaksi vuotta sitten, että minä Suomen presidenttinä pidän puheen Ruotsin valtiopäivillä – tilanteessa, jossa meistä on tullut Naton jäseniä – olisin luultavasti ajatellut, että kyseisellä henkilöllä on vilkas mielikuvitus tai rajallinen ymmärrys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Nato-jäseninä. Yhdessä. Erottamattomina, tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi puheessaan Ruotsin valtiopäiville.
Hän sanoi Ruotsissa monen analysoineen, että Nato-prosessissa kuljettajan paikalla istui vuorostaan Suomi.
– Ja ehkä näin olikin. Suomen kansa vakuutti ulkopoliittisen johtonsa siitä, että oli aika hakea Nato-jäsenyyttä. Odottavalla kannalla olleella yleisellä mielipiteellä oli piilevä kyky arvioida tilanne uudelleen ja muuttua yhdessä yössä määrätietoiseksi itsesuojeluvaiston sanelemaksi pragmaattisuudeksi.
Stubbin mukaan ei voi korostaa liikaa sitä, kuinka tärkeää oli, että otimme tämän askeleen yhdessä.
– Eikä myöskään sitä, miten tärkeää oli pitää toisemme ajan tasalla, yötä päivää ja kaikilla tasoilla. Tilanne oli kriittinen, ja me toimimme sen mukaisesti. Suomen jäsenyys täydentyi 7. maaliskuuta 2024, kun Ruotsista tuli Naton 32. jäsen.
Stubb totesi, että meille askel kohti Nato-jäsenyyttä perustui jälleen turvallisuuspoliittisiin arvioihin tai jopa reaalipolitiikkaan.
– Teille kyse oli niin ikään turvallisuudesta, mutta prosessi koski pitkälti myös identiteettipolitiikkaa. Puolueettomuuspolitiikasta ja sittemmin liittoutumattomuudesta luopuminen yli 200 vuoden jälkeen oli suuri askel, joka vaati johtajuutta ja rohkeutta, presidentti kehui.
– Haluan kiittää teitä, Magdalena Andersson ja Ulf Kristersson, kaikesta siitä, mitä olette tehneet sekä Suomen että Ruotsin Nato-jäsenyyden puolesta. Te teitte sen yhdessä. Me teimme sen yhdessä. Me kaikki ymmärsimme, että turvallisuuspolitiikasta ei saa koskaan tulla sisäpoliittista pelinappulaa.
Olemme uuden aikakauden kynnyksellä
Presidentti totesi, että Nato-jäsenyyden myötä olemme ottaneet lopullisen askeleen siihen läntiseen arvoyhteisöön, johon olemme mielestäni aina kuuluneet.
– Yhteinen tiemme ei pääty jäsenyyteen. Päinvastoin. Nyt olemme kirjaimellisesti erottamattomat, eikä vähiten puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. Meidän on jatkettava kansallisten puolustustemme yhteensovittamista Naton kanssa – ja keskenämme.
Stubb huomautti, että Yhteinen vastuumme Naton puolustuksesta Itämerellä, arktisella alueella ja Venäjän raja-alueella on suuri.
– Yhteiset suorituskykymme ilmassa, merellä ja maalla ovat olennainen osa Naton pelotetta. Kansalliset suorituskykymme yhdistettyinä Nato- ja EU-jäsenyyksiin sekä kahdenvälisiin DCA-sopimuksiin Yhdysvaltojen kanssa (Defence Cooperation Agreement) antavat meille historiallisesti katsottuna enemmän turvaa kuin mikään aiemmin, hän sanoi.
Presidentin mukaan Suomen tavoitteena on olla rakentava ja luotettava Nato-jäsen.
– Samalla olemme nöyriä. Ymmärrämme vastuumme, tiedämme omat kykymme, mutta olemme myös tietoisia siitä, että olemme uusi jäsen liittokunnassa. Kaikki tämä tarkoittaa Nato-jäsenyyttä ilman rajoituksia.
– Ei tarvitse kuin katsoa karttaa. Suomen jäsenyyden myötä Naton raja Venäjän kanssa kaksinkertaistui. Juuri tästä syystä Suomen on tähdättävä Naton institutionaaliseen ytimeen. Haluamme olla siellä yhdessä Ruotsin kanssa, Stubb sanoi.
”Paras tapa välttää sota on puhua vähemmän ja valmistautua enemmän”
Alexander Stubb totesi, että retoriikka näyttää viime vuosina muuttuneen yhä sotaisammaksi.
– Teillä taitaa olla sama tunne. Tämä on ymmärrettävää. Näyttömme ja ruutumme täyttyvät Euroopassa ja Lähi-idässä käytävistä sodista. Mutta tämä retoriikka horjuttaa helposti erityisesti nuorempien sukupolvien turvallisuuden tunnetta ja uskoa tulevaan.
– Paras tapa välttää sota on puhua vähemmän ja valmistautua enemmän. Suomella ja Ruotsilla on tärkeä rooli rauhan edistämisessä. Tämä kuulostaa paradoksaaliselta, mutta juuri siksi haluamme vahvan armeijan ja siksi meistä tuli Naton jäseniä, Stubb sanoi.
Hän määritteli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuvan arvopohjaiseen realismiin.
– Lähtökohtana on vahva liittolaisuussuhde Euroopan unionissa ja Natossa. Samalla olemme vakuuttuneita siitä, että kansainvälinen järjestelmä ja rauha ovat edelleen saavutettavissa, jos YK:ta uudistetaan ja vahvistetaan. Tällä hetkellä veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa tarkoittaa, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
Stubbin mukaan ulkopolitiikkamme kivijalka on rakennettu länsimaisten arvojen, kuten demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien varaan. Uskomme yhteistyöhön ja sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen.
Presidentin mukaan realismi turvallisuuspolitiikassamme tarkoittaa muun muassa vahvan puolustuksen ylläpitämistä – nyt osana liittokuntaa.
– Realismia on myös ymmärtää, että suuria globaaleja haasteita ei voida ratkaista pelkästään sellaisten maiden kanssa, jotka jakavat mielipiteemme.
Stubb huomautti, että nykyisessä haasteellisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa on myös myönteisiä kehityskulkuja.
– Yksi tällainen on Ruotsin ja Suomen välinen suhde, josta on viime vuosina tullut suunnattoman läheinen. Olemme niin samanlaisia. Meillä on samanlaiset yhteiskunnat, samanlaiset tavoitteet maidemme vahvistamiselle ja kehittämiselle.
– Onneksi olemme joissakin suhteissa myös vähän erilaisia. Erilaisuus kannustaa, innostaa ja antaa uusia virikkeitä. Ennen kaikkea olemme nykyään erottamattomat parhaat ystävät, joiden suhde perustuu avoimuuteen ja luottamukseen. Tätä erottamatonta ystävyyttä tunnen tänään vahvasti myös täällä Ruotsin valtiopäivillä. Ruotsin ja Suomen hyväksi – yhdessä, luottamuksella, Stubb totesi.
