Ukrainan sodan on sanottu muuttuneen veriseksi kulutussodaksi, jossa vain osapuolten käytettävissä olevilla voimavaroilla on merkitystä.
Osa asiantuntijoista on toisaalta esittänyt arvioita, joiden mukaan Venäjän tilanne voisi vaikeutua vuoden 2025 puolella. Yli puolen miljoonan miehen pitäminen Ukrainan rintamalla aiheuttaa Kremlille massiivisen hintalapun, eikä panssariajoneuvoja voi loputtomiin kaivaa kylmän sodan aikaisista varstoista korvaamaan suuria kalustotappioita.
Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Antti Pihlajamaa ei silti usko, että sota tulisi ratkeamaan lähitulevaisuudessa toisen osapuolen äkilliseen romahdukseen.
– Se tuntuu epätodennäköiseltä. Yhdysvaltain apupaketti turvaa Ukrainalle tulevat kuukaudet. Venäjällä taas oma teollisuus ja omat varastot tuottavat materiaalia. Jos materiaali alkaa ehtyä, niin ehkä se on enemmän luonteeltaan vähittäistä näivettymistä kuin äkillinen romahdus, Antti Pihlajamaa sanoo Verkkouutisten Asiakysymyksen haastattelussa.
Konfliktia on hänen mukaansa voinut kuvailla kulutussodaksi jo kuukausien tai ehkä yli vuoden ajan. Sodan perusluonteen muuttuminen vaatisi materiaalin ohella jonkinlaista muuta sysäystä.
– Oli se sitten sitä, että toinen osapuoli kykenisi operaatiotaidollisesti aloitteen tempaamiseen tai muuhun. Sellainen on nykytilanteessa todella vaikeaa, koska taistelukenttä on hirveän läpinäkyvä, tutkija sanoo.
– Eli molemmat osapuolet tietävät melko tarkkaan, mitä toinen tekee muun muassa lennokkien avulla. Ja toisen tekemiin aloitteisiin pystytään aika nopeasti reagoimaan.
Sodan alkuvaiheessa nähtiin useita nopeita käänteitä. Ukraina teki syksyllä 2022 onnistuneen vastahyökkäyksen Harkovan alueella ja vapautti lyhyessä ajassa suuria maa-alueita. Venäläisjoukot vetäytyivät kaoottisesti ja jättivät Ukrainalle sotasaaliiksi satoja panssarivaunuja ja muita ajoneuvoja.
Vuosi sitten Wagner-palkkasoturiryhmää johtanut Jevgeni Prigozhin aloitti yllättäen kapinan ja miehitti useita Venäjän sotilaskohteita Rostovin ja Voronezhin alueilla. Kreml vaikutti lamaantuneen täysin. Kapina jäi kuitenkin lyhyeksi Prigozhinin kutsuttua Moskovaa lähestyneen kolonnansa takaisin.
– Sentyyppisiä nopeita käänteitä on vaikea nähdä tulevaksi ainakaan tässä lyhyellä aikavälillä. Tietysti sodan sumu jollakin tavalla peittää näkymäämme. Vuorenvarmoja ennustuksia on vaikea tehdä, Antti Pihlajamaa pohtii.
Toukokuun puolivälissä huolta herätti Venäjän uusi hyökkäys Harkovan alueen pohjoisosissa. Ensimmäisten vuorokausien nopean etenemisen jälkeen operaatio hyytyi. Ukraina toi alueelle vahvistuksia ja työnsi venäläisjoukkoja paikoin takaisin.
Antti Pihlajamaa sanoo, ettei Venäjällä näytä olevan kykyä minkäänlaiseen läpimurtoon. Loppuvuoden hyökkäysten painopiste tulee luultavasti olemaan Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla.
– Venäjän poliittiset tavoitteet ovat ennen kaikkea näiden neljän maakunnan valtaaminen, jotka he ovat julistaneet itseensä kuuluvaksi. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kyse on enemmän hitaasta, tappioita tuottavasta ja Venäjän kannalta kuluttavasta etenemisestä, tutkija toteaa.
