Puolustusministeri Carl Haglund asetti pari viikkoa takaperin parlamentaarisen selvitysryhmän, jonka tehtävänä on pohtia Suomen puolustuksen pitkän aikavälin haasteita. Työnsä aloittaneen ryhmämme tarkoituksena on varmistaa, että vuonna 2015 aloittavalla eduskunnalla on heti vaalikauden alussa tarvittava tieto puolustuksemme haasteista ja ratkaisuvaihtoehdoista niihin. Ehkä vielä tärkeämpää on turvallisuuspoliittisen tilanteen arviointi maanpuolustuksemme kannalta tuolloin käytäviin hallitusneuvotteluihin. Tarkoituksenamme on tuottaa tietoa, jonka valossa sitten tehdään ratkaisut puolustuksemme suunnasta.
Selvitysryhmä ulottaa tarkastelunsa aina 2020- ja 2030-luvuille saakka, sillä strateginen puolustussuunnittelu edellyttää pitkän aikavälin kehityskulkujen seuraamista. Erityisesti materiaalihankintojen kohdalla on olennaista huomioida kauemmas ulottuva aikaperspektiivi.
Omat haasteensa puolustussuunnittelulle tuo turvallisuusympäristömme muutos. Joudumme tietysti kiinnittämään huomiota uudenlaisiin ylikansallisiin uhkakuviin. Olennaista kuitenkin tässä arvioinnissa on katsoa, mitä Suomen puolustuskyvyn kehittäminen uusissa olosuhteissa meiltä vaatii.
Turvallisuusympäristön ja uhkakuvien muuttumisen myötä myös puolustukselle asetettavat vaatimukset lisääntyvät. Materiaalihankinnat edellyttävät yhä suurempia taloudellisia resursseja ajankohtana, jolloin valtio kamppailee vaikeiden taloussuhdanteiden ja julkisen talouden kestävyysvajeen kanssa.
Koko läntinen maailma on samojen haasteiden edessä, mutta erilaiset puolustusratkaisut ja erot geopoliittisessa asemassa tekevät kunkin valtion tilanteesta ainutlaatuisen. Samanaikaisesti uusien uhkakuvien, aseteknologian kallistumisen ja heikon taloustilanteen edessä Euroopan maat ovat kuitenkin entistä riippuvaisempia toisistaan. Euroopan asejärjestelmien yhteenlaskettu kustannustehokkuus on todella heikko verrattuna vaikkapa USA:han.
Puolustuskyvyn tarkastelu onkin entistä enemmän kokonaisuus, johon vaikuttavat toisiinsa kytköksissä olevat kansallinen ja kansainvälinen ulottuvuus. Keskinäisriippuvuuden maailmassa kansainvälinen yhteistyö ei siten ole puolustuksenkaan saralla enää valinta, vaan vallitseva tosiasia. Samalla on muistettava, että keskinäisriippuvuuden maailmassa on kotipesän oltava aina luotettavassa kunnossa.
Tulevaisuudessa mikään maa ei pysty yksin tuottamaan ja ylläpitämään kaikkia tarvittavia sotilaallisia suorituskykyjä. Tämä seikka on syytä huomioida myös Suomen tulevia puolustusratkaisuja pohdittaessa. Valitettavasti vaikkapa keskustelu Pohjoismaiden välisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä ei oikein ota tiikerinloikkia. Kustannuspaineet kuitenkin haastavat suomalaiset päättäjät ottamaan kantaa puolustusyhteistyöhön. Itse pyrin vetämään selvitysryhmääni mahdollisimman inhorealistisella tavalla.
Yhteistyön tarpeesta huolimatta lähtökohtana on edelleen siis vahvasti kansallinen intressi. Suomalaisessa turvallisuusajattelun pitää jatkossakin perustua uskottavan puolustuksen turvaamiseen. Nykyisten määrärahojen puitteessa uskottavan puolustuksen periaatetta ei ole enää mahdollista toteuttaa pitkällä aikavälillä. Resurssitilanne on tällä hetkellä äärimmäisen huolestuttava ja ilman uusia linjauksia puolustuskykymme rapautuu väistämättä.
Parlamentaarinen selvitysryhmä on käypä väline Suomen pitkän aikavälin puolustuksen haasteiden ratkaisemiseen. Laajapohjaisen parlamentaarisen yhteistyön kautta puolueiden näkemykset ovat sovitettavissa realistiseksi kuvaksi Suomen puolustuksen tulevaisuudesta. Olen luottavainen siitä, että selvitysryhmän työn valmistuessa ensi kesänä, seuraavalla eduskunnalla on hyvät valmiudet ryhtyä kehittämään Suomen puolustusta.
Ilkka Kanerva on kansanedustaja (kok.) ja parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja.
