Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla oli iso artikkeli perussuomalaisista naisista. Juttu avasi ansiokkaasti syitä, joiden vuoksi naiset liittyvät äijäpuolueeksi miellettyyn perussuomalaisiin. Se kuvaa inhimillisellä tavalla politiikan vapaaehtois- ja palkkatyöläisiä, jotka eivät ole löytäneet kotiaan ”vanhoista” puolueista.
Jutussa perussuomalaiset pääsevät myös kiistämään rasismin. Otsaan lyödään väärin perustein rasistin leima, he sanovat.
– Ei meistä rasisteja saa, toteaa Outi Virtanen.
– Hassua kun sanotaan, että me ei olla suvaitsevaisia, sanoo Pia Pentikäinen.
Tätähän monet perussuomalaiset toistavat ja painottavat, että maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia.
Virtasen ja Pentikäisen kokemus on varmasti aito, eivätkä he miellä itseään rasisteiksi. Miksi perussuomalaisia sitten väitetään sellaisiksi? Voisiko syy olla siinä, että muutamat heistä ovat saaneet sakot rasistisesta kirjoittelusta. Tai siinä, että maastamme löytyy perussuomalaisia, jotka haluavat ”keittää muslimit elävältä” tai haikailevat ”neekerijahtia” (lainaukset todellisia).
Ihmisen näkemys itsestä ei aina vastaa hänen todellista toimintaansa, minkä osoittavat Virtasen ja Pentikäisenkin lausunnot. Molemmat kiistävät rasismin, mutta silti Pentikäinen toteaa, että oman maan kansalaiset ensin. Virtanen taas muistuttaa, että maahanmuuttajat ovat tervetulleita, kunhan tulevat tänne töihin.
Työperäinen maahanmuutto on toki hyvä periaate. Kuvitellaan silti parikymppinen irakilaispoika, joka on asunut lapsuutensa mutapohjaisessa majassa ja lähtenyt lopulta Suomeen sotaa pakoon. Mitä työtä hän voi täällä tehdä? Laatia pörssifirmalle verkkosivut? Ottaa vastatakseen keskustakirjaston sähkösuunnittelun? Mitä Virtanen ja Pentikäinen itse tekisivät, jos Suomessa sodittaisiin ja he joutuisivat muuttamaan Dubaihin? Heidän kannattaa muistaa, että kestää vuosia tai jopa sukupolvia ennen kuin pakolaiset oppivat jotenkin elämään uuden kotimaansa ehdoilla.
Irakilaispojalle voi tietysti sanoa, että palaa takaisin kotiisi ja laita oman maasi asiat kuntoon. Silloin kuitenkin rikottaisiin kaveria ei jätetä -periaatetta, jolla suomalaiset tapaavat syystä ylpeillä. Täytynee päivittää periaate nykyaikaan ja todeta, että kaveri voidaan jättääkin, jos se ei elä niin kuin me sanomme.
