Perussuomalaisten aatteelliset juuret ovat vahvasti kiinni suomalaisessa maaseudussa: puolue perustettiin vuonna 1995 Suomen Maaseudun Puolueen, SMP:n, savuaville raunioille. Suomalainen populismi ”kyllä kansa tietää” -letkautuksineen ja rötösherrajahteineen tarjoaa melko puhtaan kotimaisen aatteellisen pohjan perussuomalaisuudelle. Jytkyksi nimetty vaalivoitto tuli näpäytyksenä kolmelle suurelle, jotka olivat vaihdelleet keskenään hallitusvastuuta ja ryvettyneet vaalirahakohussa.
Perussuomalaisten huikeaa nousua ei kuitenkaan riitä selittämään pelkkä Impivaarasta kumpuava katkeruus Helsingin herroja kohtaan. Merkittävä osa perussuomalaisten kannatuksesta nousee myös yleiseurooppalaisesta populistisesta ilmiöstä: EU-vastaisuudesta ja maahanmuuttokritiikistä. Molemmille oli myös Suomessa selkeä poliittinen tilaus.
Viime eduskuntavaalien alla perussuomalaisten nousua seurattiin melko ahkerasti myös ulkomaiden lehdistössä. Arvovaltainen aikakausilehti The Economist määritteli True Finns -puolueen kuuluvan samaan aatteelliseen viiteryhmään Ruotsidemokraattien, Alankomaiden Vapauspuolueen ja Tanskan Kansanpuolueen kanssa.
Ulkomailla on ehkä etäisyyden ansiosta huomattu se, että mikä on jäänyt Suomessa osin huomaamatta. Perussuomalaiset liittyvät laajempaan populististen puolueiden nousuun Euroopassa. Perussuomalaisten nousua olisi mahdotonta selittää, jos yhtälöstä jättää pois Jussi Halla-ahoon henkilöityneen maahanmuuttokriittisen siiven. SMP-taustainen puheenjohtaja Timo Soini on hillinnyt tämän siiven näkyvyyttä keskittymällä euroskeptisyyteen.
Voi olla, että Soinin päärooli on itse asiassa toimia tyytymättömyyden painekattilan kantena ja suodattaa radikaaleimpia mielipiteitä. Hän on joka tapauksessa takonut perussuomalaisista kriittisille kansalaisille salonkikelpoisia edustajia. Miten käy perussuomalaisten yhtenäisyydelle, jos Soini lähtee europarlamenttiin viideksi vuodeksi – se on hyvä ja oikeutettu kysymys, sillä puolue on rakentunut puheenjohtajansa ympärille. Soini olisi vaikeampi korvata kotimaan kuin Euroopan poliittisilla kentillä.
Mikäli Soini päättää siirtyä europarlamenttiin, hän on omien arvioidensa mukaan saamassa merkittävän roolin parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmässä. Ryhmässä, jonka kantava voima on arvokonservatiivisuuden lisäksi euroskeptisyys ja maahanmuuttovastaisuus. Tästä joukosta löytyvät muun muassa brittiläisen Nigel Faragen raivokkaan EU-vastainen Itsenäisyyspuolue, edesmenneen Jörg Haiderin aikanaan luotsaama Itävallan Vapauspuolue ja Pia Kjærsgaardin aiemmin johtama maahanmuuttovastainen Tanskan Kansanpuolue. Perussuomalaiset ovat näiden rinnalla melko maltillista väkeä.
Soinin EU-pesti olisi kaikkea muuta kuin pelkkää leppoisaa Millwallin jalkapallo-otteluiden seuraamista brysseliläisessä pubissa brittiläisten populistiystävien seurassa. On jokseenkin varmaa, että Euroopan vaikean tilanteen myötä europarlamentin kriitikkoryhmä kasvaa merkittävästi kesän 2014 vaalien jälkeen. Tämä on ilmiö, johon vakiintuneiden puolueiden täytyy suhtautua kaikella vakavuudella.
Mikäli Soini päättää lähteä europarlamenttiin, jää nähtäväksi kuinka maltilliseksi hän saisi suitsittua ryhmänsä jäsenet. Minkälaiseksi Euroopan populistien johtajan asema muotoutuisi? Perussuomalaiset profiloituisivat voimakkaammin eurooppalaisia veljespuolueitaan ja aatetovereitaan vasten. Päätös, jonka Timo Soini ilmoittaa puoluekokouksessa on perussuomalaisten kannalta mitä merkittävin.
