Euroopan talouskomissaari Valdis Dombrovskis esitteli ”kouriintuntuvat askelet” euroalueen talous- ja rahaliiton syventämiseksi.
Ensi vaiheen askelina komissio esittää perustettavaksi muun muassa kansallisia kilpailukykylautakuntia ja neuvoa-antavaa finanssipoliittista komiteaa. Kyse on Jean-Claude Junckerin komission suuresta ideasta viimeistellä Euroopan talous- ja rahaliitto eli EMU. Juncker esitteli yhdessä neljän muun EU:n instituution johtajan kanssa heinäkuussa niin sanotun Viiden presidentin raportin, jossa on askelmerkit EMU:n viimeistelyyn. Käytännössä kyse on askelmerkeistä euroalueen liittovaltioon, joskin hyvin riisuttuun liittovaltion versioon.
Toisessa vaiheessa käyttöön tulisi euroalueen varainhoitohallinto, joka on käytännössä yhdistetty valtiovarainministeriö ja rahoja hallinnoiva valtiokonttori. Keskeisin mekanismi todellisen toimivan taloudellisen liittovaltion synnyttämiseksi on Viiden presidentin suunnitelmasta löytyvä ”julkistalouden vakauttamismenettely”. Kyse on tulonsiirtounionista, jossa vakavissa makrotalouden häiriöissä olevat maat saisivat tulonsiirtoja muilta alueilta eri rahoituslähteistä esimerkiksi investointeihin. Tällä hetkellä mekanismista saisivat apua todennäköisesti sellaiset ongelmamaat kuten Kreikka ja Suomi.
Pysyvät tulonsiirrot paremmin pärjääviltä alueilta heikommin pärjääville alueille pyritään välttämään sillä, että ennen vakauttamismenettelyn käyttöönottoa kaikkien maiden finanssipolitiikkaa koordinoitaisiin keskitetysti ja maat lähentyisivät taloudellisesti muun muassa yhdenmukaistamalla palkanmuodostuksen käytäntöjä. Tässä kohtaan kuvioon astuu utopistinen ajattelu. Palkanmuodostusjärjestelmien, palvelumarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoiden pitäisi yhdenmukaistua ja ratkaisuksi tähän esitetään byrokraattista pakottamista.
Tämänpäiväisessä Dombrovskisin esityksessä kiteytyy koko EU:n ongelma. Hallinnointia, valvontaa ja niihin liittyviä komiteoita ja korkeapalkkaisten virkamiesten määrää lisätään jälleen kerran. Sen sijaan perusteluita hallinnoinnin lisäämisen tarpeelle ei kerrottu, tai ei uskallettu kertoa.
Euroopan unioni ja euroalue eivät voi menestyä alati paisuvina hallintoapparaatteina, jotka eivät osaa eivätkä uskalla ulospäin tiedottaa siitä, mitkä tulevaisuuden suunnitelmat edes ovat. Liittovaltio on kirosana ja kaikkia toimia, jotka vievät taloudellisesti siihen suuntaan yritetään verhota joksikin muuksi.
EU:n korkealentoisilta suunnitelmilta puuttuu nyt ja tulevaisuudessa kansalaisten hyväksyttävyys.
Jos euroalue olisi aito valtio, jossa on aito toimiva demokratia, kansalaiset olisivat tänäänkin Brysselin kaduilla vaatimassa euroalueen hallituksen eroa ja uusintavaaleja. Miksi? Siksi, että komission nykyinen europelleily ei johda muuhun kuin byrokratian syventämiseen ja valtarakenteiden hämärtymiseen entisestään.
Kun euromaat ovat viimeistään kesän Kreikka-päätösten yhteydessä sitoutuneet pitämään euron pystyssä, euroalueella pitäisi aloittaa todellinen keskustelu siitä, minkälaisia euroalueen yhteisiä päätöksentekomekanismeja voidaan hyväksyä – toisin sanoen, kuinka pitkälle liittovaltiokehityksessä voidaan mennä. Kyse ei oikeastaan ole siitä, hyväksytäänkö liittovaltio vai ei – EMU on jo liittovaltio – vaan minkälainen euroliittovaltio hyväksytään.
Nykyisillä rakenteilla euroalue hajoaa seuraavan syvemmän maailmanlaajuisen taantuman iskiessä. Silloin kriisimekanismit tuskin enää ovat ratkaisu poliittisesti tai taloudellisestikaan.
Rehelliset askelmerkit, avoin keskustelu euromaissa ja läpinäkyvät ja selkeät parlamentarismiin perustuvat valtarakenteet tulevassa euroliittovaltiossa saattaisivat tehdä suunnitelman jopa hyväksyttäväksi.
Hallinnoinnin, valvonnan ja vatuloinnin sijaan euroalue edellyttäisi enemmän tervettä markkinataloutta, missä hyvin asioitaan hoitaneet maat palkitaan kasvulla ja investoinneilla.
Kaikkein keskeisintä olisi velkojen yhteisvastuusta luopuminen ja no bailout -säännön palauttaminen keskeisimmäksi ohjenuoraksi. Se edellyttäisi selvää marssijärjestystä ja sitoutumista siihen, että tulevat velkakriisit hoidetaan alusta lähtien velkajärjestelyillä.
Kirjoitan laajemmin euroalueella tehdyistä virheistä ja sen tulevaisuudesta 30. lokakuuta ilmestyvässä Nykypäivä--lehdessä.
Kirjoittaja on Verkkouutisten talouden ja politiikan toimittaja.
