Suomen päätös pidättäytyä äänestämästä turvapaikanhakijoiden taakanjakoa koskevassa asiassa on herättänyt keskustelua. Suomen linjaa EU:ssa on perusteltu hallitusohjelmalla, jonka mukaan siirrot tulisivat olla vapaaehtoisia.
Käytännössä päätöksen taustalla vaikutti perussuomalaiset. Mutta mikä oli hallitusohjelman rooli? Siitä piti alun perin tulla vain muutaman sivun strateginen paperi. Painosta tuli kuitenkin liitteineen yli 70 sivun pumaska.
Hallitusohjelman pituus on perinteisesti kertonut sopijaosapuolten keskinäisestä luottamuksesta. Mitä vähemmän tekstiä, sitä parempi.
Jouduttiinko taas turvautumaan liian yksityiskohtaiseen ohjelmaan, jonka panttivankina sitten ollaan, vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei tällä kertaa. Hallitusohjelman maahanmuuttoa koskevat linjaukset mahdollistavat yllättävän paljon. Myös sen, että kukin voi tulkita niitä tavallaan.
Hallitusohjelman mukaan ”kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon”. Lauseeseen sisältyy taikasana ainakin. Se mahdollistaa jatkossa paljon, kun Eurooppa kamppailee historiallisessa pakolaiskriisissä.
Suomen tämänviikkoista äänestyskäyttäytymistä on perusteltu hallitusohjelman kirjauksella, jonka mukaan ”turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen”. Sen voi tulkita Suomen kannanotoksi jo keväällä EU:n komissiosta tulleeseen ehdotukseen 40 000 turvapaikanhakijan jakamisesta EU-maiden kesken.
Samaan aikaan lauseen voi tulkita vain toteamukseksi tuolloin vallinneesta tilanteesta. Se ei poissulje, etteikö maailman muuttuessa EU:ssa voitaisi tehdä uusia päätöksiä asiassa eikä se naulitse näin tulkittuna Suomen kantaa mitenkään.
Ennen tätä lausetta hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”unionin on toimittava päättäväisesti Välimeren alueen laittomien muuttovirtojen hallitsemiseksi”. Lause on kevään hallitusohjelmakirjureilta yllättävän ajankohtainen. Sekin mahdollistaa vaikka minkälaisia toimenpiteitä.
Niin tai näin, hallitusohjelmaan tai sen semantiikkaan takertuminen on silkkaa tyhmyyttä tilanteessa, jossa maailma ympärillä muuttuu. Poliitikkojen on pystyttävä tekemään päätöksiä ajassa. Toinen asia sitten on, että hallituspuolueiden on käytännössä tehtävä kompromisseja. Noudatettiin sitten hallitusohjelmaa tai ei.
Kirjoittaja Satu Schauman on Nykypäivän ja Verkkouutisten politiikan toimittaja
