Ruotsin sunnuntaisissa vaaleissa ei mikään muu ole tähän mennessä varmaa kuin se, että mitä tahansa voi tapahtua. Ennusteiden mukaan nykyisen pääministerin, maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan Fredrik Reinfeldtin vetämä porvariallianssi kokee sunnuntaina tappion. Mutta kuinka suuren, se on vielä arvoitus.
Porvaripuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli alkuviikon gallupeissa (DN/Ipsos) 36,9 prosenttia, kun vasemmistoblokkia, johon myös ympäristöpuolue kuuluu, äänestäisi 48,1 prosenttia ruotsalaisista. Porvariblokki on kuitenkin parantanut juoksuaan erityisesti keskustan ansiosta. Keskiviikkona julkaistun, Ruotsin TV4:n kyselyn mukaan blokkien välinen kannatusero näyttääkin kaventuneen kovaa vauhtia. Nyt eroa olisi enää 3,6 prosenttiyksikköä.
Vaalitulos olisi nykyisillä kannatusluvuilla voitosta huolimatta sosiaalidemokraattien puheenjohtajalle Stefan Löfvenille katastrofi. Ruotsalaista kansankotia rakentaneet demarit ovat menettäneet kannatustaan tasaisesti vuosi vuodelta, ja nyt puolueen oma äänisaalis uhkaa jäädä jopa alle 30 prosenttiin.
Kahdeksan vuotta pääministerinä olleen Reinfeldtin kompastuskivenä on taas lähinnä Reinfeldt itse. Ruotsalaiset eivät osaa sanoa, mikä on se ratkaiseva asia, miksi 300 000 uutta työpaikkaa luonut nykyhallitus ei enää kelpaa. Moni tuntuu vain olevan kyllästynyt pääministerin naamaan, eikä puolueelta ole ennen vaaleja tullut mitään yllättäviä avauksia, lukuun ottamatta viime viikon päätöstä lisätä puolustusmäärärahoja.
Katse blokkien ulkopuolelle
Mielenkiintoisinta vaaleissa kuitenkin on se, mitä tapahtuu blokkien ulkopuolella. Tasa-arvoista Ruotsia ajavat feministit ja maahanmuuttajavastaiset ruotsidemokraatit olivat vielä alkuviikon gallupissa saamassa yhteensä liki 15 prosentin kannatuksen. Keskiviikon ennusteessa puolueiden yhteenlaskettu kannatus oli sulanut 11,5 prosenttiin, mutta sekin on paljon maassa, jossa ei olla totuttu poliittisiin sooloilijoihin.
Feministeille pääsy valtiopäiville eli eduskuntaan olisi suuri työvoitto. Feministinen aloite -puolue pääsi jo europarlamenttiin, ja nyt se on hilkulla ylittää neljän prosentin äänikynnyksen myös kotimaan politiikassa.
Ruotsidemokraateille ennusteet lupaavat puolestaan 8–10 prosentin kannatusta, jolla se kilpailee kolmanneksi suurimman puolueen paikasta ympäristöpuolueen kanssa. Vielä neljä vuotta sitten ruotsidemokraattien kannatus oli 5,7 prosenttia ja kahdeksan vuotta sitten se ei edes ylittänyt valtiopäivien äänikynnystä.
Gudrun Schymanin luotsaama feministipuolue ja Jimmy Åkerssonin johtama ruotsidemokraatit ovat puoluekartalla kuin yö ja päivä. Siinä missä ruotsidemokraatit ovat jyrkästi maahanmuuttovastaisia, feministit avasivat Ruotsin rajat hätää kärsiville. On helppo arvata, etteivät puolueet voi sietää toisiaan.
Ruotsidemokraatit koettelee myös muiden puolueiden sietorajoja. Eduskunnassa Sverigedemokraterna on jo tähänkin asti jätetty ulkopuolelle, eikä hallitus- tai muunlaista yhteistyötä ole luvassa nytkään, voitti vaalit sitten kumpi blokki tahansa. Sekä Reinfeldt että Löfven ovat ilmoittaneet jo vaalikampanjan aikana, ettei ruotsidemokraatit kuulu heidän hallituskuvioihinsa.
Näin ajattelee myös valtaosa ruotsalaisista. Ruotsin radion tekemän tuoreen mielipidekyselyn mukaan kuusi kymmenestä sulkisi ruotsidemokraatit kaiken yhteistyön ulkopuolelle.
Voitti kumpi blokki tahansa sunnuntaina, varsinainen haaste eli hallituksen muodostus on vielä edessä. Enemmistöhallitusta ei välttämättä synny kuin blokkirajojen yli loikkimalla, ja siihen Ruotsissa on sorruttu viimeksi 1950-luvulla.
Pahimmassa tapauksessa käy se, mitä ruotsalaiset eniten pelkäävät. Jos ruotsidemokraattien gallupkannatus muuttuu todellisiksi ääniksi ensi sunnuntaina tai jopa ylittää sen, päätöksenteko valtiopäivillä voi jäädä ruotsidemokraattien vangiksi.
Kirjoittaja on Verkkouutisten ja Nykypäivän toimituspäällikkö.
