Toimittaja soitti ja kysyi, ollaanko nyt palaamassa äijäaikaan. Hän otti yhteyttä juuri minuun siksi, että keväällä 2013 julkaistun kirjani Keitäs tyttö kahvia – naisia politiikan portailla antoi hänen mielestään sopivaa pohjaa tiedustelulle. Puheenjohtaja Jutta Urpilaiselle oli juuri ilmoittautunut ”äijähaastaja”ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner oli saanut väistyä äijän tieltä.
Olisi varmasti syytä ensin määritellä käsite ”äijä” ennen kuin rupeaa moisiin vastailemaan. En ihan lonkalta ainakaan kyennyt. Mieleen nousi sellaisia käsitteitä kuin ”lihaa syövä hetero ”ja ”tosimies” sekä toisaalta latinokulttuurista tutut mafiosotyyppiset machoilut kuin myös toimintaelokuvien uhoavat urokset.
Jos ei juutu äijyyden määrittelemisen vaikeuteen, on hyvä näin Minna Canthin päivän kunniaksi miettiä naisten asemaa meidän ajassamme vaikkapa politiikan ja liike-elämän päättäjän paikoilla.
Ollaanko palaamassa mieshegemoniaan vai eikö se koskaan päättynytkään? Maailman työllisistä naisia on 40 prosenttia. Silti tuoreen Fortune 500-yritysten listauksen mukaan toimitusjohtajista naisia on ainoastaan 4,6 prosenttia. Miksiköhän näin? Onko niin, että naisista ei korkeasta koulutuksesta huolimatta ole kovan tason johtotehtäviin? Eivätkö he halua? Ja jos eivät, niin miksi eivät? Eivätkö luota omiin kykyihinsä? Eikö naisten kykyihin luoteta? Onko esteenä se iänkuinen työn ja perheen yhteensovittaminen? Vai onko maailma edelleen miesten maailma?
Politiikka taas on ihan oma lajinsa, jossa vallan paikoille pääsemisen ja äänestämisen suhdanteet vaikuttavat toisiinsa.
Eräs pitkän linjan miestoimittaja kirjoitti Facebook-sivullaan kansainvälisen naisten päivän päivitykseensä, että ”jos naiset valitsisivat kaikissa niin valtion kunnan ja Euroopan kuin ammattiliitonkin vaaleissa aina naisia, niin päättäjien enemmistö olisi naisia. Ilmeisesti monet naiset pitävät kuitenkin tärkeämpänä valita pätevyyden eikä sukupuolen mukaan.” Tällaista nopeasti kierroksia keräävää femakkoa kyseinen melko usein kuultu näkökulma harmittaa monestakin syystä.
Minkä logiikan mukaan miestä äänestävä kansalainen äänestää pätevyyden ja naista äänestävä sukupuolen mukaan? Millä perusteella miesehdokkaat ovat pätevämpiä kuin naisehdokkaat? Ja eikö olisi ihan yhtä perusteltua pohtia sitä, miksi miehet eivät äänestä naisia?
Varmaa on, että mitä enemmän jankutetaan tätä ”pätevyys ratkaisee, ei sukupuoli”- mantraa ja samalla annetaan ymmärtää, että ensin mainittu ilman muuta viittaa mieheen, sitä nahkeammin tasa-arvoa saavutetaan.
Vaan eipä tasa-arvo tietenkään ole kaikkien tahojen tavoitelistan kärjessä.
Elina Grundström arvioi Hesarin kolumnissaan (11.3.), että puolueet näyttävät aikovan menestyä vaaleissa vetoamalla pelkästään miesäänestäjiin. En usko tulkinnan olevan kovin kaukaa haettu. Koska tällaiset virtaukset tällä hetkellä vievät, ehdotan että kuljemme Minna Canthin rohkeuden inspiroimana rohkeasti vastavirtaan. On nimittäin oikein tervettä Suomen tasa-arvokehitykselle, että kaikki, sukupuoleen katsomatta, vakavasti harkitsevat naisten äänestämistä.
Perusteeni on se, ettei nainen ole lähtökohtaisesti yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin mies. Ei ole reilua lukita pätevyyttä miesten ominaisuudeksi.
Eveliina Talvitie on toimittaja, tietokirjailija ja viestintäpäällikkö.
