Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkan mukaan useimmat poliitikot ja kansalaisten enemmistö ovat omaksuneet kylmän sodan kokemuksiin lukkiutuneen ajatustavan.
– Se on estänyt mielipideilmaston kypsymisen Nato-jäsenyyteen, vaikka tällainen ratkaisu olisi johdonmukainen jatke viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikaiselle kehitykselle, Jukka Tarkka kirjoittaa esseessään. Sen on julkaissut Kanava-lehti ja nettisivuillaan Suomen Kuvalehti.
Tarkan mielestä poliitikkojen mukavuudenhalu estää heitä kuvaamasta äänestäjille Suomen todellista asemaa.
– Turvallisuuskeskustelu peittää todellisuutta samanlaisella silopuheella kuin kylmän sodan aikainen ystävyysliturgia. Sen kertosäkeisiin kuuluu yritys torjua vihapuhe Natosta maalaamalla tulevaisuudenkuvia eurooppalaisesta Natosta, vaikka sellainen on jo keskuudessamme. Naton 28 jäsenestä 26 on eurooppalaisia valtioita. Paljon tätä eurooppalaisemmaksi Nato ei voi tulla.
Tarkka katsoo, että politiikan päättävä taso on vapaaehtoisesti solminut itselleen hirttosilmukan lupaamalla kansanäänestyksen Nato-jäsenyydestä.
– Sitä vaativat lähinnä ne, jotka vastustavat Natoon liittymistä, mutta eivät kehtaa sanoa sitä.
– Nato-kansanäänestys kuulostaa niin hienolta, että yksikään uratietoinen poliitikko ei voi vastustaa sitä. Se olisi sillä tavalla erikoinen kansanäänestys, että lopputulos tiedetään ennen äänten laskentaa.
Tarkka muistuttaa, että sodan jälkeisinä vaaran vuosina melkein kaikkia suuren luokan turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä kansalaismielipiteen enemmistö vastusti niitä. Sellaisia olivat yya-sopimus, Efta- ja EEC-ratkaisut, Etyk-aloite ja Pax-tulkinta.
– Vasta vähitellen kansa alkoi ymmärtää, mitä järkeä niissä oli. Ja jotkut taitavat vieläkin rakastaa yya-sopimusta.
”Hallitsematon riski”
Jukka Tarkka katsoo, että presidentti, hallitus ja eduskunta ovat käytännössä lukinneet Suomen Naton ulkopuolelle.
– Nato-jäsenyyteen liittyy riskejä, mutta niitä liittyy myös sen ulkopuolelle jättäytymiseen ja kahdenvälisiin puolustusjärjestelyihin. Ne kaikki ovat todennäköisesti hallittavissa olevia riskejä.
– Mutta on täysin hallitsematon riski avata edes teoreettisesti se mahdollisuus, että kansanäänestys kaataisi Nato-jäsenyyssopimuksen, jonka ovat valmistelleet demokraattiset valtioelimet parhaan virkamies- ja sotilaallisen asiantuntemuksen perusteella, joka on neuvoteltu valmiiksi Naton kanssa ja jonka eduskunta on hyväksynyt. Sellainen äänestystulos nollaisi Suomen turvallisuuspoliittisen uskottavuuden ja kansainvälisen toimintakyvyn.
Tarkan mukaan ”mikään vastuuntuntoinen hallitus ei voi antautua sattuman varassa sellaiseen vaaraan”.
– Nato-jäsenyyden valmistelua ei voi aloittaa ennen kuin on varmuus siitä, että se tapahtuu perustuslain mukaisesti presidentin johdolla virkamies- ja asiantuntijaelimissä ja hallituksessa, ja että siitä päätetään edustuksellisen demokratian mukaisesti eduskunnassa. Sitä varten presidentti ja eduskunta on valittu kansanäänestyksessä.
Nato-ovi takalukossa
Tarkan mielestä takalukkoon vahingossa loksahtanut Nato-ovi ei ole katastrofi, vaikka väliaikainen ongelma se kyllä on.
– Asejärjestelmien määrätietoinen modernisointi, menestys kansainvälisessä harjoitusyhteistyössä ja vakuuttava aluepuolustusjärjestelmä ovat luoneet asetelman, jossa Suomi hyötyy Nato-yhteistyön tuottamasta turvallisuuslisästä ilman Nato-jäsenyyttä, ja siitä huolimatta, että turvatakuita ei ole.
Tarkan mukaan tässä rakenteessa Suomi selviää niin kauan, kun sillä on tarjottavana lännen arvostamaa puolustusyhteistyötä Itämeren alueella. Nato tarvitsee Ruotsia ja Suomea Baltian puolustuksen pohjoisen sivustan ja selustan suojaamiseen.
– Sitten kun länsi ei enää tarvitse Suomea, tämä onnenkantamoinen menee ohi, ja päälle ryöppyävät uudet tyrskyt. Vastaan voi tulla pahempiakin tilanteita kuin tähän mennessä kylmän sodan jälkeen on koettu.
– Siihen rutistukseen Suomi joutuu yksin, ellei se katso valppaasti eteensä ja viimeistele myös muodollisesti tähän asti tapauskohtaisesti noudatetun Nato-yhteistyönsä.
