Kolmen vuoden taistelu tullin kanssa – oman moottoripyörän saamisesta Suomeen tuli loputon painajainen

Moottoripyörän saaminen Suomeen tapahtui kaikkien vaikeuksien kautta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tere Sammallahti kertoo blogissaan, miten hän törmäsi valtavaan byrokratiaviidakkoon saavuttuaan Yhdysvalloista Suomeen vuoden 2012 toukokuussa. Sammallahti oli opiskellut ja työskennellyt Yhdysvalloissa kolmen vuoden ajan.

Sammallahti oli ostanut Yhdysvalloissa vuosimallin 2009 Yamaha FZ6R -moottoripyörän ja varmistanut sähköpostitse Trafin virkamieheltä ja eräältä katsastajalta, että moottoripyörän maahantuonti sujuu ongelmitta.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

– Tullin omassa ohjeessa selkeästi määritellään EU:n ulkopuolelta maahan muuttavan henkilön tuomien tavaroiden olevan muuttotavaroita huolimatta siitä, maksetaanko niistä verot vai ovatko ne tiettyjen ehtojen, kuten kuuden kuukauden ulkomailla omistamisen, täyttyessä verovapaita, Sammallahti kirjoittaa.

Muuttoajoneuvona maahan tuotu ajoneuvo oli tarkoitus katsastaa kevennetyn katsastusmenettelyn mukaan, jonka vaatimusten täyttämiseksi pyörään tarvitsisi vain asentaa parkkivalo. Sammallahti hoiti remontin alta pois ja suuntasi ensimmäiseen katsastukseen.

– Katsastusmaksun maksettuani katsastaja kuitenkin ilmoitti, että moottoripyörä katsastetaan raskaamman katsastusmenettelyn mukaan, koska Tulli ei ollut merkinnyt sitä tullauspäätökseen muuttoajoneuvoksi.

Raskaampaa katsastusmenettelyä varten tarvittaisiin vaatimustenmukaisuustodistus (CoC-todistus), joka pitäisi tilata maksua vastaan Saksasta TÜV Nordilta.

– Katsastaja tarvitsisi myös tiedon moottorin tehosta, koska ei löytänyt netistä kyseistä tietoa eikä sitä ilmoitettu pyörän mukana tulleissa dokumenteissa. Olin ällikällä lyöty, asian kun piti olla viranomaisohjeiden mukaan selvää pässinlihaa.

Sammallahti pyysi Tullilta muutosta tullauspäätökseen, jotta siihen lisättäisiin sana ”muuttoajoneuvo”.

– Asiasta käymäni sähköpostivaihto Tullin viranomaisen kanssa on absurdia luettavaa, kaavoihinsa fakkiutunut virkamies kun ei useasta yrityksestä huolimatta edes ymmärtänyt, mitä olen häneltä pyytämässä.

Kaikki Tullin henkilöstön kanssa käyty kommunikaatio, niin sähköpostit, puhelinsoitot kuin virastoissa käydyt keskustelut, noudattelivat samaa kaavaa:

– Minä pyysin yhtä sanaa tullauspäätöksen kommenttikenttään siinä, missä virkailija jankutti, etten voi saada verovapautta syystä X, Y ja Z. Kuin seinälle olisi puhunut, enhän vaatinut jo verotetulle moottoripyörälle verovapautta missään vaiheessa vaan sen tunnistamista muuttotavaraksi Tullin oman asiakasohjeen mukaisesti.

Seuraavaksi Sammallahti valitti hallinto-oikeuteen, joka siirsi valituksen käsiteltäväksi itäiseen tullipiiriin, jossa hänen tullauspäätöksensä ja siitä tehty valitus oli käsitelty.

– Sanomattakin on selvää, että muutospyyntöni hylättiin jo niin tutuksi tulleen diipadaapan kera.

Sammallahti tilasi CoC-todistuksen, tarkasti moottoripyörän tehon löytyvän netistä ja palasi takaisin katsastuskonttorille.

– Pankkikortin vingahdettua pääsimme jälleen syynäämään moottoripyörää eikä aikaakaan, kun vikaa alkoi jälleen löytyä. Tällä kertaa katsastajalle muistui mieleen, että raskaamman katsastusmenettelyn mukaan ajovalojen umpiot pitäisi vaihtaa E-tyyppihyväksyttyihin umpioihin, kun kevennetyssä katsastusmenettelyssä Yhdysvaltalainen DOT-tyyppihyväksyntä olisi riittänyt.

Myöskään netistä löytyvät moottoritiedot eivät riittäneet, koska tiedon pitää löytyä valmistajan leimalla varustetusta paperista tai valmistajan tietokannasta.

– Yamaha USA:lle aikaisemmin soittamieni puheluiden myötä selvisi, etteivät he toimita moottoripyörilleen mitään tehotodistuksia – he eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä kukaan saattaisi moisella lapulla edes tehdä

Sammallahti aloitti jälleen soittoruletin virastoihin ja katsastusasemille.

– Omalta katsastusasemaltani saatujen ohjeiden mukaan riittäisi, että umpio on rungossa kiinni ”tukevasti”. Kyselyistäni huolimatta katsastaja ei osannut määritellä millainen kriteeri ”tukeva” mahtaa olla tai mitä se vaatii asennustyön laadulta.

– Kolmannessa katsastuksessa katsastaja tuumasi olevansa eri mieltä tulkinnastani uuden etu-umpion kiinnityksen ”tukevuudesta”. Miten helvetissä olisin voinut tietää, mitä tarkoittaa ”tukeva”, kun edes katsastaja ei itse osannut termin sisältöä määritellä?

Viimeisenä oljenkortena Trafin virkailijat tarjosivat poikkeuslupamenettelyä.

Trafin mukaan ”jokainen tapaus käsitellään yksittäisenä, eikä poikkeuslupakäsittelyn lopputulokseen voida ottaa varmaa kantaa ennen kuin asia on hakemuksen johdosta tutkittu. Hakijan on syytä ottaa huomioon, että sekä myönteisestä että kielteisestä poikkeuslupapäätöksestä peritään 380 euron maksu”.

– Saat siis maksaa 380 euroa tietämättä, perustuuko ostamasi virkamiestyö kananluiden lukemiseen vai teknisten asiantuntijoiden valistuneille arvioille. Päätin jättää sen käyttämättä.

Sammallahti kertoo saaneensa lopulta vastauksen Pirkanmaalla katsastusasemaa pitävältä motoristilta, joka tuntee valvomonsa pykälät.

– Selitin hänelle tilanteen puhelimessa ja vastaus oli yksiselitteinen; pyörä menee rekisteriin juuri sen tulkinnan mukaan, jonka olin kolme vuotta aikaisemmin tehnyt. Ja niin se sitten menikin. Vuosien taistelu loppui löytäessäni virkamiehen, jolla on tarpeeksi ammattiylpeyttä lukea ne lait ja säädökset, joita työkseen valvoo.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS