Virkakielen laadusta ovat vastuussa julkishallinnon korkeimmat päättävät elimet, virastojen johto ja jokainen työntekijä. Virkakielen toimintaohjelmassa on ehdotuksia kaikille näille ryhmille, jotta hallintolain vaatimus hyvästä kielenkäytöstä toteutuisi nykyistä paremmin.
Virkakielen kehittämistä pohtinut työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Krista Kiurulle (sd.) torstaina.
Eduskunnalle ja valtioneuvostolle kohdistetaan toimenpide-ehdotuksia siitä, miten toimintatapoja ja rakenteita luodaan sellaisiksi, että viranomaisilla on mahdollisimman hyvät lähtökohdat palvella asiakkaita hyvien tekstien avulla.
Julkishallinnon ohjeistusta parannettava
Koko julkishallinnon ohjeistusta ja koulutusta tulisi parantaa. Laaditaan yhteiset menettelyohjeet julkishallinnon nimien, virkanimikkeiden ja termien suunnittelusta sekä ohjeet niiden kieliasusta. Esitetään, että kootaan julkishallinnon mallitekstien tietokanta ja tekstejä myös vähennetään ja lyhennetään. Kehitetään viranomaisille yhteistä kirjoittamiskoulutusta ja virkakielen laadun arviointia. Lainvalmistelijoille järjestetään lisää kielenkäytön koulutusta ja ohjeistusta.
Virastot ovat suoraan yhteydessä asiakkaisiin. Kielenkäytön parantamiseksi ehdotetaan, että virastot nimeävät virkakielivastaavan ja virkakielen kehittämistiimin, kuvaavat työprosesseissaan tekstien laatimista ja kääntämistä koskevat työvaiheet, julkaisevat virkakieliohjeet intranetissä ja selkiyttävät asiointiprosesseja asiakkaille.
Suosituksia oppilaitoksille
Lisäksi suositellaan, että virastot rakentavat sellaisia tekstintuotantoon tarkoitettuja tietojärjestelmiä, jotka kykenevät palvelemaan ymmärrettävän tekstin tekemistä. Asiakkailla tulee edelleen olla mahdollisuus henkilökohtaiseen asiointiin.
Viranomaisten yhteistyötä vahvistamaan ehdotetaan perustettavaksi virkakielivaltuutetun virka, säädettäväksi paikannimilaki ja käynnistettäväksi kampanja hyvää virkakieltä edistämään.
Suosituksia annetaan myös oppilaitoksille. Kaikkiin peruskoulun jälkeisiin tutkintoihin tulisi kuulua riittävästi suomen tai ruotsin opintoja, jotta opiskelija hallitsee oman alansa kielenkäytön ja osaa viestiä siitä yleistajuisesti.
Lisäksi yliopistojen tulee linjata yhä selvemmin sitä, miten suomen ja ruotsin kieltä käytetään englannin rinnalla opetuksessa, tutkimuksessa ja hallinnossa. Muun kuin suomen- ja ruot-sinkielisille opiskelijoille pitää järjestää riittävästi kansalliskielten opintoja.
