Professori Kimmo Rentola kertoo uutuuskirjassaan Stalin ja Suomen kohtalo (Otava) uudesta tiedosta koskien pelättyä Josif Stalinin puhdistusten toimeenpanijaa Lavrenti Berijaa (1899-1953).
Kimmo Rentolan mukaan Berijan sihteeristön päällikkö eversti Boris Ljudvigov totesi, että Berijalla oli tapana esittää ”antautumishenkisiä ajatuksia [kapituljantskie idei]”.
– Esimerkiksi 23. kesäkuuta 1953 hän sanoi, että Karjalankannas pitäisi palauttaa Suomelle, ja vauhtiin päästyään lisäsi pottiin vielä Kuriilien saaret Japanille ja jopa Königsbergin (Kaliningradin alue) Saksalle, jotta suhteet näihin valtioihin saataisiin kuntoon, kirjassa todetaan.
Kaksi muuta luottomiestä vahvisti kirjan mukaan kuulustelupöytäkirjassa, että heidän päällikkönsä sanoi näin.
– Kun syyttäjä tiukkasi, että tosiaanko neuvostomaata kapitalistisille valtioille, Berija kiisti puheensa, kuten kaiken muunkin, missä oli vain sana sanaa vastassa.
– Berija kaatui vain viikko Karjala-puheidensa jälkeen, joten jäi näkemättä, olisiko hän todella koettanut toteuttaa valtionrajojen korjauksen. Se ei olisi ollut helppoa, mutta Suomesta olisi ollut helpoin aloittaa. Oli miten oli, on syytä panna merkille ajatuksen sinkoilu ja parhaiten informoidun neuvostojohtajan tietoisuus siitä, ettei Suomeen isketty haava ollut vielä arpeutunut. Jälleen yksi muistutus siitä, ettei Neuvostoliiton politiikka ollut niin suunniteltua ja järkähtämätöntä kuin se näytti olevan, vaan pinnan alla kupli, oli tilaa myös tempoilulle ja improvisoinnille.
