1990-luvun alun valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) kirjoittaa yksityistettävistä valtionyhtiöistä Kauppalehdessä. Hänen huomionsa kohteena on ongelmajätelaitos Ekokemin pörssiin listaamisen selvittely.
– Carunan esimerkin olisi kuitenkin luullut avaavan rahapulassa painiskelevan hallituksen silmät näkemään, mihin todennäköisimmin tuon ongelmajätteiden käsittelyyn erikoistuneen yrityksen uhraaminen budjetin katteeksi johtaa, Iiro Viinanen toteaa.
– Kun alan kilpailua ei ainakaan kyseisen yhtiön hallitsemassa laajuudessa maassamme ole, olisi listautumisesta seurauksena kohtuuttomiksi nousevat käsittelyhinnat. Ne osaltaan aiheuttavat oman rasitteensa teollisuutemme kilpailukyvylle. Eikä seurauksitta jää yksittäiset kuluttajatkaan, sillä – sinänsä aivan oikein – kun ympäristövaatimukset tulevat tulevaisuudessa kiristymään, ne aiheuttavan välillisesti hintapaineita myös kuluttajatuotteisiin.
Viinasen mukaan mahdollisuudet kehittyä nykyistä suuremmaksi, ulkomaisia jätteitä käsitteleväksi yhtiöksi ovat kestämättömät, sillä niin haluttaessa yhtiö voi sellaiseksi kehittyä kotimaisessakin omistuksessa.
– Ja ylipäätään onko tänne tarpeen koko maailman ongelmajätteitä kärrätä.
– Eiköhän paras ratkaisu olisi luopua listautumisesta ja säilyttää nykyinen vakaa omistuspohja, jolle ei voiton silmitön maksimointi olisi johtotähti toiminnassa. Kun jätteiden käsittely tulee tulevaisuudessa voimakkaasti lisääntymään, on tärkeää, että kustannukset eivät karkaa käsistä ja aiheuta jo nähtyjä lieveilmiöitä. Näinhän kävi Carunan tapauksessa, Viinanen suosittelee.
Hän ihmettelee, koska Suomen teollisuus herää ärähtämään tästäkin kilpailukykyä uhkaavasta lisärasitteesta.
– Se on vasta uhka, mutta valtion rahapula voi teettää taas yllättävän ratkaisun.
