Näin toteaa ravitsemustieteilijä Sari Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.
Julkisuudessa on innostuttu kovasti D-vitamiinista, ja sen on väitetty tuovan parannusta moniin vaivoihin. Nyt tutkitaan ensimmäistä kertaa suuressa kliinisessä tutkimuksessa, mihin kaikkeen D-vitamiini vaikuttaa. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.
D-vitamiinin oikea annoskoko nousi jälleen keskusteluun valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkistettua uudet ravitsemussuosituksensa. Joidenkin mediassa haastateltujen lääkäreiden mielestä saantisuositukset ovat aivan liian alhaisella tasolla.
Päivitettyjen ravitsemussuositusten mukaan yli 75-vuotiaiden suositeltu päivittäinen D-vitamiiniannos on 20 mikrogrammaa, mutta lääkäreiden mielestä ikääntyneiden luuston terveys edellyttäisi jopa sadan mikrogramman päivittäistä lisäannosta.
Sari Voutilainen ei kuitenkaan näe D-vitamiiniasiassa vastakkainasettelua lääkäreiden ja ravitsemustieteilijöiden välillä.
– Tuskin lääkärikunnassakaan on yksimielisyyttä suurten annosten vaikutuksista. Molempien ammattikuntien edustajat ovat yhtä kiinnostuneita tutkimustuloksista. Pidämme asian perusteellista selvittämistä tärkeänä ennen suositusten uutta muuttamista. Oman tutkimuksemme lisäksi on käynnissä muitakin suuria tutkimushankkeita, joiden tuloksia joudutaan odottamaan ainakin vuoteen 2017, hän sanoo Suomen Akatemian tiedotteessa.
Entä haittaa?
Voutilainen tosin toteaa, että lyhyemmissä eli alle vuoden tutkimuksissa isoillakaan annoksilla (100 mikrogrammaa päivässä) ei ole havaittu haittavaikutuksia. Voutilaisen tutkimushankkeen tavoitteena onkin tutkia myös suurempien D-vitamiiniannosten terveysvaikutuksia.
Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, luuston hyvinvointi, syövät, masennus, metabolinen oireyhtymä ja aikuistyypin diabetes ovat sairauksia, joihin D-vitamiinin on väitetty auttavan. Kaikissa tutkimuksissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole havaittu.
Vielä ei varmuudella tiedetä, suojaako D-vitamiini todella kaikilta esitetyiltä sairauksilta vai kertooko korkeampi veren D-vitamiinipitoisuus osittain ihmisten terveemmistä elintavoista ja ruokavaliosta.
– Kliinisessä tutkimuksessa pystytään kontrolloimaan muita vaikuttavia tekijöitä paremmin, sanoo Voutilainen.
Hyvin suuret D-vitamiiniannokset voivat aiheuttaa muun muassa veren liiallista kalsiumpitoisuutta. Tähän on kuitenkin tarvittu erittäin suuria annoksia, yleensä yli tuhat mikrogramman päiväannosta yli kolmen kuukauden ajan tai hyvin suuren kerta-annoksen nauttimista.
Useiden suomalaisten tutkimusten mukaan veren D-vitamiinipitoisuus (kalsidioli) laskee nopeasti kesän jälkeen ja alkaa nousta vasta huhti-toukokuussa. Auringosta saa ihon muodostamana helposti sata mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa ja ruokalusikallisesta kalanmaksaöljyäkin 30 mikrogrammaa.
– Suurimman osan vuodesta tasot ovat meillä Suomessa matalat ja 20 mikrogrammaa päivässä on aivan turvallinen ympäri vuoden. Jos siltä tuntuu, niin jopa 50 mikrogrammaa päivässä voi syödä välillä. Turvallisen saannin yläraja on 100 mikrogrammaa vuorokaudessa, joten noilla annoksilla ei haittavaikutuksia pitäisi esiintyä, Voutilainen sanoo.
