Joukko sosiaalialalla työskenteleviä henkilöitä julkaisi tiistaina tekstin, jossa he arvostelivat huono-osaisten ja vajaakuntoisten syyllistämistä viimeaikaisissa puheenvuoroissa. Kirjoittajien mukaan ”on aika pyrkiä kaikkien yhteiskuntamme jäsenten hyväksymiseen”.
Kirjailija ja yrittäjä Henri Heikkinen arvelee Uuden Suomen puheenvuorossaan, että sosiaalialan arvostelu koskee hänen kirjoituksiaan. Niissä Heikkinen on todennut suurimman osan köyhistä tarvitsevan vain ympäri korvia ja kehottanut vätyksiä jättämään maanantaikaljat ostamatta.
Nyt Henri Heikkinen toteaa, että ”sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, suorastaan ytimessä, ja he nostavat siitä tai sen tutkimisesta itse kuukausipalkkaa. Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita”.
”Jos ihmiset yhtäkkiä alkaisivat pitää parempaa huolta läheisistään ja luonnollisten lähiyhteisöjen muodostamat turvaverkot nousisivat uudelleen siitä alennuksen tilasta, johon ne on viime vuosikymmeninä onnistuttu rapauttamaan, noista bloggareistakin muutama toimenkuvineen saattaisi päätyä kuntien tehtävien kevennyslistan kautta työmarkkinoiden käytettäväksi”, Henri Heikkinen kirjoittaa.
Hänen mielestään ”julkisten varojen käyttö vaikkapa sosiaalityöhön on aivan liian arvokas ja kallis asia jätettäväksi pelkästään alalla toimivien ja siitä elantonsa saavien arvioitavaksi. Sama koskee kaikkea muutakin julkisten varojen käyttöä”.
Heikkinen toteaa, ettei sosiaalityöntekijöiden tekstissä oteta kantaa hänen oikeasti esittämiinsä asioihin.
”Pikemminkin näyttää siltä, että asiantuntijatkaan eivät ole malttaneet olla rituaaliloukkaantumatta vaan ovat sujuvasti antaneet mennä samaa rataa suurten massojen mukana”.
Heikkisen mukaan hän ei ole esimerkiksi väittänyt kaiken köyhyyden olevan köyhien omaa syytä eikä sitä, ettei Suomessa olisi oikeaa köyhyyttä ja hätää.
”Sen sijaan kyllä olen sitä mieltä ja väitän jopa faktaksi, että omat valinnat ja oma aikaansaamattomuus ovat köyhyyskeskustelussa tabuja, joihin koskemista vältetään mm. juuri nähdyn kaltaisen ulostemyrskyn pelossa”, hän kirjoittaa.
