Anna-Maja Henrikssonin mukaan viimeisin esimerkki on Pietarsaaresta, jossa torin ympäristön kaavoituksesta on keskusteltu jo yli kaksi vuotta.
– Yksimielinen kaupunginvaltuusto haluaa kehittää keskustaa ja luoda työpaikkoja, mutta samalla Museoviraston näkemys voi vaarantaa koko projektin, hän toteaa.
Henriksson myöntää, että Museovirastolla pitää olla rooli merkittävien ympäristöjen ja rakennusten vaalimisessa.
– Mutta voi kyllä kysyä, onko lainsäädännössä menty liian pitkälle, kun yksittäisen virkamiehen näkemyksellä on suurempi merkitys kuin vaaleilla valitun valtuuston yksimielisellä päätöksellä, hän sanoo.
Hän huomauttaa myös, että Museoviraston ei tarvitse punnita taloudellisia kannattavuusnäkökohtia päätöksenteossaan.
– Vaaleilla valittu valtuusto ei koskaan voi sulkea pois taloudellisia vaikutuksia, vaan sen on tehtävä kokonaisvaltainen harkinta siitä, mikä on oman kunnan kannalta parasta.
– Pahimmassa tapauksessa museoviraston asettamat vaatimukset voivat tehdä hankkeista kannattamattomia. Tästä seuraa, että rahoittajat vetäytyvät hankkeesta, työpaikkoja menetetään ja kehitys hidastuu, sanoo Henriksson.
– Mielestäni on nyt aika aloittaa keskustelu viranomaisten, kuten esimerkiksi Museoviraston roolista suhteessa kuntien päättäviin elimiin.
Henriksson aikoo keskustella Museoviraston roolista asuntoministeri Piia Viitasen (sd.) kanssa, jonka vastuulla kyseinen asia on.
