Kansanedustaja-yrittäjä Hjallis Harkimo (kok.) kirjoittaa Iltalehden blogissaan otsikolla Aika ajoi Kaukon ohi. Hänen tekstissään on kilpailukykysopimuksesta käytävien neuvottelujen toisena kuvitteellisena osapuolena ”firmassa aina ollut perätoimiston Kauko, (joka) ei tykkää että hintoja muutellaan, kun ne on kerran 1960-luvulla päätetty”.
– Harvoin olen seurannut niin tiiviisti ja pitkään jonkun sopimuksen neuvotteluprosessia kuin nyt kilpailukykysopimuksen. On niin uskomatonta, miten joku sopimus voi muuttua totaalisesti siitä, mitä se oli aloittaessa. Kahdeksassa kuukaudessa ei ole jäänyt paljon mitään siitä alkuperäisestä, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
Hän ei osaa laskea, montako sopimusta, on itse neuvotellut. Monesti sopimus toki muuttuu, mutta runko on aina jäänyt.
– Mutta tässä ei oikeasti paljoa jää jäljelle. Lähtökohtana oli, että tarvittiin prosenttisuora 5+5+5, jotta Suomen kilpailukyky paranee. Tästä sopimuksesta jää noin 3,5 prosenttia. Mistä se loppu otetaan?
– Paikallisesta sopimuksesta ei jää oikeasti mitään. Kun PAM vielä vesittää kriisilausekkeen, koko sopimus on ihan vesittynyt. Minulle olisi ollut tärkeätä auttaa yrittäjiä, koska se auttaisi työllistymistä ja on yksi tärkeä palikka koko maan kilpailukyvyn paranemisessa ja työllistämisessä.
Yleensä kun Harkimon mukaan neuvotellaan sopimuksesta, molemmilla osapuolilla on järkevä agenda. Nyt toisella osapuolella ei ole kykyä alentaa tarjoustaan, koska Kauko ei halua muutella hintoja.
– Kaikkein pöllöintä on, että tässä neuvottelussa edunsaaja eli Suomi oli toissijainen, hän toteaa.
– Tosiasiassa neuvoteltiin ihan muista eduista ja vallasta, ja pitkällä jälkijonossa tuli se itse pääedunsaaja. Suomi jäi nuolemaan näppejään ja kaikki muut edut saatiin turvattua – paitsi ne, jotka olisi pitänyt.
– On ihmeellistä, että ensin tulee omat, sitten ne pääasiat. Miten tämä maa on saatu edes perustettua, kun sen edut ovat päättäjille toissijaisia. PAMin vaatimukset vielä tekevät sen, että saamme odottaa monta kuukautta ennen kuin edes tiedämme, syntyykö koko sopimusta. Se on varma, että jos syntyy, se vesittyy entisestään.
Harkimon mukaan tilanne on aivan hullu, kun sopimus vielä sitoo hallituksen talouspolitiikan.
– En voi ymmärtää, miten budjetti tulevaisuudessa pystytään tasapainottamaan.
– Hermohan tässä alkaa mennä, enkä taida olla ainoa. Ymmärrän, että politiikka ei ole samanlaista kuin yrityselämä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos kaukot olisivat suomalaisissa firmoissa yhä johtoryhmien jäseniä, meillä ei olisi pelifirmoja eikä sitäkään vähää uusia yrityksiä.
– On aika heittää kaukot ulos myös kansallisen päätöksenteon ytimestä ja nostaa Suomen asia Kaukon ja hänen kavereidensa tilalle, hän toivoo.
