– Suomen taloudessa ja elinkeinoelämässä tuntuu olevan vain yksi ongelma, nimittäin työehtosopimusten yleissitovuus ja työehtosopimuksiin perustuva paikallinen sopiminen, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kirjoittaa Suomenmaan kolumnissaan.
Hänen mukaansa vähemmälle huomiolle ovat jääneet työmarkkinaosapuolten aikaansaamat ratkaisut.
– Yleissitovuudesta on julkisuudessa tehty saatanasta seuraava. Sillä kuitenkin turvataan työntekijöiden asemaa niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoihin, Eloranta sanoo.
Hänen mukaansa yleissitovuudella taataan myös yritysten reilua keskinäistä kilpailua, ”kun naapuria ei voi kampittaa työvoimakustannuksilla”.
– Paremmalla teknologialla, tehokkaammalla töiden järjestelyllä, osaavammalla työvoimalla ja hyvällä johtamisella naapurin voi ja saa kampittaa, mutta työn halventamisella sitä ei voi, eikä saa tehdä. Ja hyvä niin, Eloranta kirjoittaa.
Hänen mukaansa paikallinen sopiminen on Suomessa laajaa ja monimuotoista toisin kuin yleisesti ajatellaan.
– Suomalaiset työmarkkinat ovat varsin dynaamiset ja suomalaiset työajat ovat eurooppalaisittain hyvin joustavat. Työajoista tehdään myös paljon paikallisia sopimuksia.
”Kollektiivisella paikallisella sopimisella” tasoitetaan Jarkko Elorannan mukaan työpaikan valta-asetelmaa.
– Kun sopijaosapuolina on luottamusmies ja ammattiyhdistys, yksittäinen työntekijä ei joudu työnantajan silmätikuksi eikä painostuksen kohteeksi.
Jarkko Elorannan mukaan ajatus paikallisesta sopimisesta kustannusten alentajana on urbaani legenda.
