Valtiotieteen tohtori ja nuorsuomalaisten kansanedustajana 1995-99 toiminut Jukka Tarkka kirjoittaa populismista Kalevassa julkaistussa kolumnissaan Perussuomalaisten perusta.
Jukka Tarkan mukaan populismista ja SMP:n roolinmuutoksesta gradunsa tehneen Timo Soinin populismi ”vetoaa kansan tahtoon, jonka se sanoo tuntevansa. Se yrittää ohittaa poliittisen koneiston ja vaikuttaa pelkällä räväkällä puheella”.
Perussuomalaisten läpimurto vuoden 2011 ”jytkyvaaleissa” sai Tarkan mielestä muut puolueet unohtamaan poliittisen matematiikan ytimen: muita kuin perussuomalaisia äänesti 81 prosenttia.
Ja sehän maksoi
Jukka Tarkan mukaan oppositioon jääminen ei vienyt perussuomalaisten kannatusta, vaikka näin yleensä käykin oppositiopuolueille.
”Perussuomalaiset pystyi käyttämään välilliseen uhkaan perustuvaa valtaa. Sen ei tarvinnut tehdä muuta kuin olla olemassa”, Tarkka toteaa.
Vaalitappion kärsineet puolueet sortuivat Tarkan mukaan taistelemaan perussuomalaisia vastaan – hintaan mihin hyvänsä.
”Ja sehän maksoi”, Tarkka sanoo.
Hänen mukaansa ylileveä hallituspohja rakennettiin unelmista, joihin johtajat olivat uskovinaan. Samalla populismin vastainen taistelu siirtyi eduskunnasta hallituksen sisäiseksi ja ministerit alkoivat töniä toisiaan.
”Populismi kaappasi kiertoteitse vallan Senaatintorilla ja perussuomalaiset myhäilevät Arkadianmäellä. Päätöksentekoa alkoi hallita populismin pelko, joka sekin on populismia”.
”Oppositiossa jurnuttava populismi lamautti muiden puolueiden päätöksentekokyvyn, joka oli muutenkin jo huonossa hapessa. Perussuomalaiset uskovat, että tämä tuulen tuoma taktinen etu onkin ikuisesti vaikuttava strateginen voimavara. Soini arvioi saavansa enemmän aikaan opposition johtajana kuin ’jonain liikenneministerinä'”, Tarkka kirjoittaa.
Mielipiteet riittävät
Jukka Tarkan mielestä Timo Soinin poliittinen tyyli ”syvensi yhteiskunnallisen ilmaston älyllistä rappiota. Ennen ajateltiin, että lainsäädännön pitää perustua todettuun tietoon ja järkevään päättelyyn. Soini kirjoitti jo gradussa yksioikoisesta logiikastaan: populistin ei tarvitse selittää mitään, sillä hänen ystävänsä eivät sitä kaipaa ja viholliset eivät usko”.
”Mielipiteet riittävät tämän politiikan käyttöaineeksi. Niitä ei tarvitse perustella. Niitä voi muuttaa koska vain, eikä sitäkään tarvitse perustella. Jos mielipide on ristiriidassa todellisuuden kanssa, sen pahempi todellisuudelle”.
”Populismi on demokratian musta aukko. Se ohjaa päättäjät näpertelemään kevein perustein pikkuasioiden kanssa”, Tarkka luonnehtii.
Tarkan mukaan seuraavan eduskunnan päättäjät ovat suurien päätösten edessä. Mutta sodanjälkeistä selviytymisen vimmaa ei enää ole ja ”pullamössösukupolven jälkeläiset ovat oppineet reagoimaan vaikeuksiin pilkkanaurulla ja äänestämällä räyhäkkäimmät ehdokkaat eduskuntaan”.
”Populisti ei ole rakenneuudistusten ystävä. Perussuomalaiset saarnaavat vain sitä, millä kaikilla tavoilla niitä ei saa tehdä. Tietenkin, sillä isot uudistukset lyövät lujasti perussuomalaisten kannattajia, kuten ne lyövät kaikkia muitakin”, Tarkka kirjoittaa.
Hänen mukaansa ”seuraavissa vaaleissa on kysymys siitä, pystyykö kansa siirtämään populistit takaisin politiikan marginaaliin. Isot asiat on hoidettava ja poliitikkojen on kestettävä siitä syntyvä kansan kiukku. Eduskuntapaikasta haaveilevin pitää miettiä se asia selväksi ennen kuin asettuvat ehdokkaaksi”.
