Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen sanoi tällä viikolla Verkkouutisille, että hallituksen valinnanvapausmalli ohjaa kohti isoa yritystä.
– Tätä samaa me Lääkäriliitossakin olemme yrittäneet toitottaa: mitä suurempi palvelukokonaisuus suoran valinnanvapauden tuottajille sälytetään, sitä suuremmaksi tuottajakunta väistämättä muodostuu, kirjoittaa Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtajan Heikki Pärnänen Facebookissa.
Terveystalon Tuomisen mukaan laajan vastuun vuoksi sote-keskuksen täytyy olla leveä harteiltaan, mutta vielä suurempi ohjaava vaikutus on rahoituksella. Mitä enemmän rahoitus painottuu kapitaatioon eli asiakasmäärään, sitä suurempi asiakasmäärän täytyy olla, jotta yrittäjän taloudellinen riski tasoittuu.
Sote-keskukselle asiakkaista maksettava korvaus on keskiarvo. Sattuma voi ohjata yritykselle vaikeita potilaita, joita pienen yrityksen talous ei kestä. Tuomisen mielestä asiakkaat pitäisi luokitella suunniteltua tarkemmin esimerkiksi sairastavuuden, diagnoosien ja työssäkäynnin perusteella iän lisäksi, jotta pienemmätkin yritykset voisivat perustaa sote-keskuksen.
Hallitus asetti toimivat palveluketjut pk-yritysten edelle
Hallitus päätti ennen joulua, että asiakkaan valitsema ensisijainen palveluntuottaja eli sote-keskus vastaa kaikista perustason sosiaali- ja terveyspalveluista.
– On itsestään selvää, että hallituksen linjaukset ovat olleet sisäisesti ristiriitaisia: laajan tuotannon tason integraation vaatimus ja pk-yritysten ja uusien innovatiivisten toimijoiden suosiminen. Hallitus on nyt priorisoinut tuotannon tason integraation pk-yritysten suosimisen kustannuksella, Lääkäriliiton Pärnänen toteaa.
Sote-uudistuksen valmistelua johtava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti kertoi Verkkouutisille, että hallitus oli huolissaan integraation toteutumisesta eli sujuvista palveluketjuista, joiden väliin asiakas ei putoaisi. Sen vuoksi hallitus päätti, että asiakkaan ensisijainen hoitopaikka on sote-keskus, joka vastaa kaikista perustason palveluista.
Virkamiehet esittivät alun perin, että ensisijainen hoitopaikka olisi omatiimi, jonka palveluvalikoima olisi ollut kapeampi kuin sote-keskuksen. Suppeampi palveluvalikoima olisi mahdollistanut, että myös pienet yritykset olisivat voineet ryhtyä ensisijaisiksi palvelutuottajiksi.
Hallituksen päättämässä mallissa ammatinharjoittajat ja pienet yritykset voivat toimia maksusetelituottajina. Sote-keskuksen on tarjottava asiakkaalleen maksuseteliä silloin, kun potilaan hoidossa on tunnistettavissa itsenäinen osa, kuten tarve fysioterapiaan, tai kun sote-keskus ei tuota itse asiakkaan tarvitsemaa perusterveydenhuollon palvelua.
Sekä alivaltiosihteeri Pöysti että Terveystalon Tuominen arvioivat, että sote-keskuksen voisi perustaa 20–30 henkilön yritys. Sote-keskuksen voi perustaa myös ammatinharjoittajien muodostama osuuskunta. Omatiimin henkilöstömäärä olisi ollut Pöystin mukaan alle kymmenen henkeä.
