”Globalisaatio ja teknologinen murros vievät työpaikkoja kiihtyvään tahtiin nyt ennen kaikkea niiltä, joilla meni entisillä työmarkkinoilla kohtuullisen hyvin”, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston professori Mika Maliranta kirjoittaa Tasa-arvovaje -hankkeen kotisivuilla julkaistussa blogissaan.
Hän viittaa heihin, joiden tehtäviin on yleensä riittänyt toisen asteen koulutus ja joilla on ollut kohtuullinen palkka ja melko hyvä työsuhdeturva.
Ensimmäisenä työelämän murroksen kohtasi Malirannan mukaan pankkihenkilökunta 1990-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen yhä useammassa toimistossa tietotekniikka alkoi korvata tehtäviä. Samaan aikaan yhä useampi yritys alkoi myös siirtää tehdastehtäviä ulkomaille.
”Murros näyttää sukupuolittuneelta. Naisilta tehtäviä usein näyttää vievän tietokone. Monen miehen tehtävät näyttää sen sijaan vieneen toinen mies, joka asuu kaukana ja näyttää erilaiselta”, Maliranta pohtii.
Hän muistuttaa, että työpaikkarakenteet ovat olleet iät ja ajat muutoksessa. Toisissa yrityksissä työpaikkoja tuhoutuu, ja ne vähentävät henkilökuntaansa. Samaan aikaan toiset yritykset palkkaavat lisää henkilökuntaa.
”Pahimpia lamoja lukuun ottamatta työelämän murros on aikaisemmin tarjonnut useammalle työntekijälle uusia mahdollisuuksia kuin aiheuttanut aseman voimakasta vajoamista”, Maliranta sanoo.
Hänen mukaansa myös vähemmän onnekkaillekin on yleensä ollut tarjolla uusi porras, jolta hakea tukea.
”Työelämän muutoksen luonne on kuitenkin muuttunut. Aikaisemmin tehdastyönsä menettäneille miehille tarjoutui töitä rakennuksilta tai kuljetusalalta. Nyt rakennuksilla puhutaan viroa. Busseissa, takseissa sekä Uber-autoissa kuskinpaikkaa pitää usein vierasperäiseltä näyttävä mies”, Maliranta toteaa.
Hänen mukaansa moni mies kokee tällaisessa maailmassa pudonneensa tyhjän päälle.
Mika Maliranta sanoo työelämän muutoksen tarjoavan silti edelleen nousun mahdollisuuksia sille ”etuoikeutetulle osalle miehistä, joilla on sekä abstraktin ajattelun valmiuksia että vuorovaikutustaitoja”.
Naisten asema työmarkkinoilla on Malirannan mukaan monella tavalla edelleen miehiä huonompi.
”Toisaalta synkät tulevaisuudennäkymät ovat harvemman naisen kuin miehen ahdistuksen lähde. Naisvaltainen pankkitoimihenkilöjoukko löysi aikanaan mukavasti uusia tehtäviä muuttuvilla työmarkkinoilla. Sittemmin moni nainen on kohonnut kohtuullisen hyvistä toimistotehtävistä parempiin asiantuntija- tai johtotehtäviin. Naiset eivät putoa tyhjän päälle työmarkkinoilla, joudu vankilaan tai kuole ennenaikaisesti niin usein kuin miehet.”
Mika Maliranta sanoo, että työelämän muutoksen seurauksista on saatu vasta esimakua. Hän toteaa, että nykyisessä tilanteessa olisi parempi kuulla konkreettisia ehdotuksia kipeimpien ongelmien korjaamisesta eikä ”helppojen poliittisten irtopisteiden keruuta siitä, kuinka yhteiskunta kurittaa keski- ja pienituloisia, vanhuksia, opiskelijoita, lapsiperheitä sekä lapsettomia”.
