Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista tarvitaan Suomen ja Ruotsin yhteisselvitys, katsovat Hans Wallmark ja Ilkka Kanerva yhteiskirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.

Hans Wallmark on Ruotsissa maltillisen kokoomuksen puolustuspolitiikasta vastaava kansanedustaja. Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) johtaa eduskunnan puolustusvaliokuntaa.

Kirjoittajat toteavat, että molemmissa maissa keskustellaan ja selvitellään paraikaa Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja erilaisten raporttien myötä.

”Suomen ja Ruotsin olisi vielä syytä teettää yhdessä analyysi näistä raporteista. Sen avulla voitaisiin selvittää, onko yhteisen tiekartan pohjalta eteneminen mahdollista. Puolustus- ja turvallisuuspoliittinen kahtiajako Itämeren alueella on syventynyt. Nato-jäsenyyden selvittäminen olisi järkevä seuraava askel”, katsovat kirjoittajat.

Kirjoittajat pohtivat Itämeren turvallisuustilannetta ja arvioivat, että ”Nato-jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen ja Ruotsin turvallisuutta vahvistava vaikutus. On siis vahvoja perusteita harkita maidemme Nato-jäsenyyttä. Se edellyttää kuitenkin laajaa poliittista yhteisymmärrystä ja kansalaismielipiteen huomioimista. Nyt kun sekä Suomi että Ruotsi tekevät Nato-selvityksiä, tätä tuoretta tietoon ja faktoihin perustuvaa aineistoa pitäisi käyttää myös maiden yhteiseen arvioon.”

Ydiniskuja Pohjoismaita vastaan?

Wallmark ja Kanerva huomauttavat, että ”valloittamalla Krimin Venäjä on ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona toisen maailmansodan jälkeen liittänyt osan toisesta valtiosta itseensä. Väitetään myös, että Venäjä on harjoitellut ydiniskuja Pohjoismaita vastaan. Venäjän sotilaallinen toiminta Suomen ja Ruotsin lähialueella viime vuosina vahvistaa kuvaa maasta, joka ei kaihda naapurivaltioidensa – erityisesti Baltian maiden – painostamista sotilaallisen voimannäytön avulla.”

Kirjoittajien mukaan Nato-kumppanuuden ja Nato-jäsenyyden ero on kasvanut, koska Nato asettaa nyt enemmän painoa yhteiselle puolustukselle. Tämä on realiteetti, joka Suomen ja Ruotsin kaltaisten kumppanuusmaiden on otettava huomioon.

”Kahdenväliset yhteistyösopimukset yksittäisten Nato-maiden kanssa ovat tärkeitä, mutta ne eivät voi korvata Nato-jäsenyyden tarjoamia yhteisiä turvatakuita”, kirjoittajat huomauttavat.

Wallmarkin ja Kanervan mielestä lähialueiden turvallisuustilanne ”pakottaa Suomen ja Ruotsin arvioimaan vanhoja totuuksia uudelleen ja pohtimaan nykyisten turvallisuusuhkien kohtaamista”.