Kasvava merimetsojen määrä uhkaa saaristojen ja kalavesien moninaista luontoa. Outi Mäkelä vaatii, että poikkeuslupien hakemista merimetsokannan hillitsemiseksi olisi joustavoitettava välittömästi.
Merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Direktiivi mahdollistaa kannan kasvuun puuttumiseen ja häiriöiden sekä vahinkojen ennaltaehkäisyn. Prosessi poikkeusluvan saamiseksi on hidas, sillä viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että vahingon on oltava vakava.
Vuosituhannen alussa pesiviä pareja oli vain muutamia kymmeniä, kun vuonna 2016 pesiviä pareja oli jo 26 000. Suomen merimetsokannan hoitosuunnitelma on auttamatta vanhentunut. Kannanhoitosuunnitelma on vuodelta 2005, jolloin pesiviä pareja oli 3 000.
– Merimetsokanta on kasvanut räjähdysmäisesti, eikä loppua lajin kasvulle näy. Metsästystä tulisi mahdollistaa poikkeusluvin etenkin saaristoissa, jotta saaristojemme moninainen luonto, kalavedet ja rannikkojen yleinen viihtyvyys säilyisivät, Mäkelä toteaa.
Vuosien 2001–2014 aikana 68 poikkeuslupahakemuksesta kaksi kolmasosaa johti myöntävään päätökseen ELY-keskuksissa. Näistäkin myönnetyistä poikkeusluvista suuri osa oli tarkoitettu tutkimustarkoituksiin eikä itse saaristoluonnon suojeluun.
– Nykyisellään merimetsojen suojelutulkinta on tiukin mahdollinen. Luontomme ei odota taas ylimääräisiä arviointikertoja eikä pitkiä lupaprosesseja. On tekojen aika, Mäkelä toteaa jättämässään kirjallisessa kysymyksessä.
