Uusia keinoja ovat tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, henkilön tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu sekä suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tietolähteen ohjattu käyttö ja valvottu läpilasku.
Nykyisin jo käytössä olevia salaisia pakkokeinoja ovat telekuuntelu, televalvonta, matkaviestimien sijaintitiedon hankkiminen, peitetoiminta, valeosto sekä tekninen kuuntelu, katselu ja seuranta.
Salaisia pakkokeinoja saa pääsääntöisesti käyttää tiettyjen vakavien rikosten selvittämiseen ja vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Peitetoiminnan, valeoston ja asuntoon kohdistuvan teknisen kuuntelun käyttäminen edellyttää lisäksi, että se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi.
Edellyttää tuomioistuimen päätöstä
Perusoikeuksiin merkittävimmin puuttuvien salaisten pakkokeinojen käyttäminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Peitetoiminnan käyttämisestä päättää keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö, mutta poliisin on saatettava Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi, onko henkilöä syytä epäillä sellaisesta rikoksesta, jonka tutkinnassa peitetoimintaa saa käyttää.
Käräjäoikeus tutkii samalla myös, onko peitetoimintaa pidettävä tarpeellisena rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden tai ammattimaisuuden vuoksi.
Tuomioistuimet päättävät jo nykyisin useiden salaisten pakkokeinojen, kuten esimerkiksi telekuuntelun ja televalvonnan käytöstä. Jatkossa tuomioistuimen päätöstä edellyttävät myös tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, henkilön tekninen seuranta sekä tekninen laitetarkkailu.
Peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen toimivaltuuksista säädetään nykyistä tarkemmin. Lähtökohtana on, että peitepoliisi ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Hän voi kuitenkin erittäin rajoitetuin edellytyksin tehdä lieviä rikkomuksia sekä osallistua järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan esimerkiksi kuljettamalla henkilöitä, esineitä tai aineita joutumatta vielä sillä perusteella rangaistusvastuuseen.
Tiettyjä salaisia pakkokeinoja käytettäessä saadaan myös ylimääräistä tietoa, joka ei liity tutkittavana olevaan rikokseen. Tällaisen tiedon hyödyntämisestä ei nykyisin ole säännöksiä laissa. Jatkossa poliisi saa käyttää ylimääräistä tietoa selvittääkseen tiettyjä vakavia rikoksia. Vähäistenkin rikosten osalta ylimääräisen tiedon käyttö on sallittu rikoksen estämiseksi, poliisin toiminnan suuntaamiseksi sekä syyttömyyttä tukevana selvityksenä. Ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää tuomioistuin.
Kotietsintään huomattavia muutoksia
Poliisin toimittamaa kotietsintää koskeviin säännöksiin tehdään huomattavia muutoksia. Uutta on etsinnän jaottelu yleiseen kotietsintään, erityiseen kotietsintään ja paikanetsintään. Erityinen kotietsintä on kyseessä, jos etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan salassapitovelvollisuuden tai -oikeuden piiriin kuuluvaa tietoa. Sellaista voi olla esimerkiksi lääkärien vastaanottotiloissa, asianajotoimistoissa, toimitusten ja kustantamojen toimitiloissa ja toimittajien asunnoissa.
Erityiseen kotietsintään osallistuu etsintävaltuutettu, joka huolehtii siitä, ettei salassa pidettävää aineistoa takavarikoida tai jäljennetä. Etsintävaltuutettu voi olla esimerkiksi asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuin päättää erityisestä kotietsinnästä.
Laite-etsintä on uusi etsintätyyppi. Siinä etsintä kohdistetaan tietokoneen, matkapuhelimen tai muun vastaavan laitteen tai tietojärjestelmän tietosisältöön. Laite-etsintä voidaan tehdä myös etäetsintänä eli käyttämättä etsinnän kohteena olevan henkilön hallussa olevaa laitetta.
Myös rikoksen uhrille saadaan ilman hänen suostumustaankin tehdä henkilönkatsastus esimerkiksi DNA-tunnisteen määrittämiseksi, jos tutkimuksella on erittäin tärkeä merkitys vakavan rikoksen selvittämiselle.
Eduskunnassa on käsiteltävänä myös esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistukseen liittyviä täydennyksiä. Niidenkin on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.
