Parantaakseen hakukelpoisuuttaan ja asiantuntija-asemaansa osa hakeutuu keski-iässä yliopistoon suorittamaan uutta tutkintoa.
– Tuoreet maisteriopinnot vahvistavat elämänkulkuun liittyvää toimijuutta sekä ennakoivat pidempiä työuria, vapaaehtoistyöhön osallistumista ja yhteiskunnallista vaikuttamista, kertoo tutkija Ulpukka Isopahkala-Bouret tuoreessa tutkimuksessaan.
Hänen mukaansa ikääntyvien työntekijöiden riveissä kytee perusteltua vastarintaa alati kiihtyvää koulutuksellista kilpajuoksua vastaan. Kovenevien koulutusvaatimusten nähdään lisäävän ristiriitoja ja epäoikeudenmukaisuutta työyhteisöissä.
Isopahkala-Bouret’n mukaan tutkinnot määrittävät työpaikkojen sisäisiä hierarkioita ja raja-aitoja.
– Pätevyysvaatimuksista tulee osa työmarkkinoiden ikäsyrjintää, jos ikääntyneiden työntekijöiden koulutus nähdään systemaattisesti alempiarvoisena ja ajastaan jälkeen jääneenä riippumatta siitä, kuinka laadukkaan koulutuksen he ovat aikanaan nuorina hankkineet. Uudelleen kouluttautuminen ei ole kaikille ikääntyneille työntekijöille mahdollista taloudellisista tai muista syistä, hän sanoo.
Hänen mielestään on haettava vaihtoehtoisia, ikääntyneiden työntekijöiden koulutustaustaa, työkokemusta ja osaamista arvostavia tapoja arvioida ja palkita.
Isopahkala-Bouret’n tutkimustulokset ilmenevät päättyneestä tutkimushankkeesta Ikääntyminen ja asiantuntijuus. Narratiivinen tutkimus viisikymppisenä maisterin tutkinnon suorittaneiden työntekijöiden kokemuksista. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa (2011–2015), ja sitä rahoitti Suomen Akatemia.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi kokeneet asiantuntijat hakeutuvat keski-iässä yliopistoon opiskelemaan, ja mitä hyötyä tuoreesta tutkinnosta oli heidän jäljellä olevaa työuraansa ajatellen. Tutkimuksessa haastateltiin viisikymppisenä kauppatieteiden tai valtiotieteiden maisterin tutkinnon suorittaneita työntekijöitä.
