– Nykyään on yleistynyt näkemys, että uskontoa tai uskonnollisuutta tulisi arvioida katsomuksellisesti neutraalilta pohjalta. Mikkelin hiippakunnan piispa ja teologian tohtori Seppo Häkkinen kirjoittaa Suomen Kuvalehden Rajalla-blogissa.
Häkkisen mielestä vaatimus neutraalisuuteen on alkanut ulottua yhteiskunnan uskontokasvatukseen ja uskonnon näkymiseen julkisesti.
– Julkisuudessa on esitetty mielipiteitä, joissa on haluttu kieltää esimerkiksi kaikki päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuva uskonnonharjoitus, hän toteaa.
Piispan mukaan tämä johtaisi siihen, että moniarvoisuudesta ja eri uskontojen ja vakaumusten rinnakkainelosta siirryttäisiin ”yksiarvoisuuteen eli uskonnottomuuteen”.
– Neutraalisuus ei siten merkitsisi kaikkien katsomusten tasa-arvoa, vaan yhden katsomuksen, uskonnottomuuden, ylivaltaa.
Tämä riistäisi piispa Häkkisen mukaan samalla lapselta oikeuden omaan uskontoonsa.
– Ajatuksena on, että lapsi voi sitten aikuisena päättää, mihin uskoo vai uskooko mihinkään ja liittyykö johonkin uskonnolliseen yhteisöön vai ei. Kauniilta kuulostava ajatus on käytännössä lapsen uskonnollista heitteillejättöä, Häkkinen toteaa.
Hänen mukaansa lapsella ei ole välineitä myöhemmin arvioida uskontoja ja katsomuksia, jos hän jää ilman uskonnollista kasvatusta.
– Hyvää tarkoittavat kasvattajat sulkevat ja piilottavat lapselta oven, jonka löytäminen voisi myöhemmässä elämän vaiheessa olla ratkaisevan tärkeää. Lapsi ei saa tietoa eikä kokemusta siitä Suuremmasta, jonka suojassa hänen vanhempansa ja isovanhempansa saivat kasvaa, Häkkinen kirjoittaa.
Piispa toteaa, että ”hyvään elämään kuuluu lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan” eikä tätä oikeutta saa viedä.
– Pienestä pitäen opittu luottamus Jumalaan kantaa läpi elämän. Isovanhempi, kummi, äiti tai isä tekee hyvin opettaessaan lapselle iltarukouksen.
– Hän tekee hyvin ottaessaan lapsen mukaansa kirkkoon ja juurruttaessaan hänet uskoon. Silloin lapsi saa kasvaa Suuremman suojassa.
Hän varoittaa myös ”uskonnollisesta tyhjiöstä”, jonka täyttävät mitä erilaisimmat uskomukset. Häkkisen mukaan se nähtiin esimerkiksi ”parikymmentä vuotta sitten luhistuneiden ateististen maiden”, kuten Neuvostoliiton, kohdalla.
Seppo Häkkinen luonnehtii uskontoa ”kulttuurimme perustaksi ja kulmakiveksi”.
