Päivi Räsänen (kd.) kirjoittaa Hämeen Sanomien kolumnissa, että viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, jonka mukaan voimassa olevan ulkomaalaislain perusteella henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa.
Tilapäisestä oleskeluluvasta seuraa parin vuoden päästä käytännössä jatkuva oleskelulupa, joka johtaa pysyvään oleskeluun.
– Maasta poistamispäätöksen saanut henkilö, jolla ei ole lakiin tai kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvaa perustetta jäädä Suomeen, voi käytännössä itse tehdä päätöksen maahan jäämisestään, mikäli hän tulee tietystä maasta ja vastustaa paluutaan kotimaahansa, esimerkiksi kieltäytymällä ottamasta vastaan matkustusasiakirjoja tai pyytämästä niitä oman maansa edustustosta, Räsänen toteaa.
– Tämän seurauksena hän on myös oikeutettu vastaanottokeskuspalveluihin. Kyse on siis henkilöstä, jonka kohdalla on todettu, että turvapaikan tarvetta ei ole, hänen paluunsa kotimaahan olisi turvallista ja paluu olisi järjestettävissä, hän jatkaa.
Sisäministerin mukaan on merkkejä siitä, että ulkomaalaislain porsaanreiästä on muodostumassa ei-toivottu vetotekijä maahamme.
– Päätöksen jälkeen myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut. Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa on tällainen järjestelmä. Vapaan liikkuvuuden Schengen alueella Suomella on myös erityinen vastuu siitä, että pystymme poistamaan maastamme esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneen, yleistä järjestystä vaarantavan henkilön, Räsänen toteaa.
Pääsääntöisesti henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen eivätkä lähde omaehtoisesti maasta, poistetaan maasta. Räsäsen mukaan ongelmana on 4-5 maata, jotka eivät suostu ottamaan vastaan henkilöitä, jotka eivät itse tee yhteistyötä palaamisekseen.
Räsäsen mukaan tilanne on ongelmallinen myös kansainvälistä suojelua hakevien, eri maista tulevien henkilöiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun jostain maasta tuleva samassa asemassa oleva saa jäädä ja toisesta ei.
– Viranomaisen suorittama perusteellinen turvapaikkatutkinta on turhaa, mikäli henkilö voi lopulta itse päättää, jääkö hän maahan ja vastaanottopalvelujen piiriin.
Tuoreeseen vapaaehtoisen paluun lakihankkeeseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus palata kotimaahansa. Myös oikeus vastaanottokeskuspalveluihin lakkaisi.
– Vapaaehtoisen paluun hankkeen ja ulkomaalaislain porsaanreiän korjaamisen viivästyminen aiheuttaisi useiden miljoonien eurojen vuosittaiset lisäkustannukset siitä aiheutuvien vastaanottomenojen vuoksi, toteaa Räsänen.
