Useat raskaan sarjan poliitikot ovat esittäneet näkemyksiä, joiden mukaan suomalaiset tiedotusvälineet lietsoisivat Venäjän ja lännen välistä vastakkainasettelua.
Tällaisia puheenvuoroja ovat viime kuukausina käyttäneet muun muassa entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), esimerkiksi Ylellä 13.7. ja entinen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.) esimerkiksi Helsingin Sanomissa 14.7.
Sotatieteiden tohtori Saara Jantusen mukaan niiden taustalla on pyrkimys vaikuttaa tapaan, jolla Venäjän toimintaa käsitellään suomalaisessa mediassa.
– Venäjän kriittinen tarkastelu leimataan säännönmukaisesti provokaatioksi ja kiiruhdetaan muistuttamaan, että myöskään Yhdysvallat ei ole nuhteeton, hän sanoo.
Tällainen asennoituminen palvelee hänen mukaansa Kremlin poliittisia tavoitteita. Venäjä on pyrkinyt oikeuttamaan sotatoimiaan Ukrainassa ja Syyriassa viittaamalla USA:n aiempaan toimintaan esimerkiksi Kosovossa ja Irakissa.
Jantunen oudoksuu myös ajatusta, että Neuvostoliiton romahduksen myötä tapahtuneen supervaltastatuksen menetyksen aiheuttama trauma antaisi aiheen vielä 25 vuotta myöhemmin suhtautua Venäjään eri tavoin kuin muihin kansainvälisen yhteisön jäseniin.
– Venäjää ei pidä kohdella kuin mielenterveyskuntoutujaa. Kansainvälinen oikeus on sama kaikille. Se, että myös joku muu on rikkonut sitä vastaan, ei vähennä Venäjän rikkomusten tuomittavuutta millään tavoin, ja tosiasioista on voitava avoimesti puhua.
Maalitauluina myös tutkijat
Mediaan kohdistuva painostus ulottuu Saara Jantusen mukaan myös yksittäisiin toimittajiin. Hän sanoo myös turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden ja tutkijoiden joutuneen yhä useammin vastaavien ohjailu- ja vaientamispyrkimysten kohteeksi.
– Kuulen tässä kaikuja YYA-ajan ummehtuneimmilta vuosilta. Kaikkien edellytettäisiin joko myötäilevän ylhäältä annettua ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa tai pysyvän hiljaa. Suomettuneella 1970-luvulla sellainen saattoi onnistua. Nyt pyrkimys on tuhoon tuomittu – moniäänistä keskustelua ei voi enää estää.
Perinteinen konsensusyhteiskunta on vuonna 1980 syntyneen ja ulkomaisissa yliopistoissa opiskelleen Jantusen mukaan väistynyt viimeistään hänen sukupolvensa myötä. Akateemisen maailman vilkas kansainvälinen vuorovaikutus tuottaa nykyisin keskusteluun laajan näkökulmien kirjon.
– Kannattaa panna merkille, että myös turvallisuuspoliittiseen debattiin osallistuu nyt huomattavan paljon nuoria, asiantuntevia keskustelijoita.
Hämärrettyjä merkityksiä
Saara Jantunen on havainnut, että geopolitiikan käsitettä on alettu viljellä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa aiempaa runsaammin. Sitä tulkitaan hänen mukaansa usein tavalla, joka on ristiriidassa Suomen vallitsevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.
– Geopolitiikka ei ole synonyymi alistumiselle. Ajatus vahvemman oikeudesta on vaarallinen. Suomen etu on puolustaa tiukasti kansainvälisen sopimusjärjestelmän velvoittavuutta.
Jantunen viittaa muun muassa dosentti Risto Volaseen (kesk.) käyttämiin puheenvuoroihin. Volanen, joka toimi Anneli Jäätteenmäen (kesk.) ja Matti Vanhasen (kesk.) hallitusten aikaan valtioneuvoston kanslian valtiosihteerinä, on viime aikoina korostanut kärkkäästi Venäjän geopoliittisia intressejä Itämeren alueella.
Saara Jantunen on käsitellyt samaa tematiikkaa myös perjantaina julkaistussa englanninkielisessä blogissaan.
Tohtori Jantunen toimii informaatiosodankäynnin asiantuntijana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella. Hänen kirjansa Infosota (2015) on toistaiseksi ainoa aihepiiriä käsittelevä suomeksi julkaistu yleistajuinen tietoteos.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA.
