Li Anderssonin ja Susanna Kosken kirja Punavihreä, sinivalkoinen (Minerva) julkaistaan torstaina Helsingin Kirjamessuilla. Näkyvät nuoret naispoliitikot, vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski, ovat kirjassa kirjoittaneet toisilleen keskustelukirjeitä.
27-vuotias Andersson ja 29-vuotias Koski käyvät läpi verotusta, oikeudenmukaisuutta, kapitalismia, mediaa, ay-liikettä, hyvinvointivaltiota ja vaikuttamista.
Yksi sananvaihdoista käsittelee ”nuorena naisena” toimimista ja tasa-arvoasioita. Susanna Koski toteaa kirjassa, että ”tietenkään sukupuoli ei saa olla sen paremmin syrjinnän kuin suosimisenkaan peruste”.
Hän kirjoittaa kokoomuksen naisten liiton halunneen huhtikuussa Henna VIrkkusen mukaan kokoomuksen puheenjohtajakisaan perusteella, että ”seuraavan puheenjohtajan tulisi olla nainen”.
”Juuri tämänkaltaiset typeryydet tekevät tyhjäksi naisten omia saavutuksia ja ansioita, ja vieläpä naisten itsensä toimesta. Ratsastamalla naiseudella ei voi koskaan saavuttaa mitään edistyksellistä. Naisena tai miehenä oleminen ei itsessään pätevöitä ketään mihinkään”, Susanna Koski kirjoittaa.
Li Andersson vastaa Lähtökohtien tasa-arvo ei toimi otsikoidulla kirjeellään. Hänen mukaansa ”kyse ei ole sukupuolen ilmaisun kieltämisestä tai häivyttämisestä, vaan tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomisesta ja nimenomaan ihmisten vapautta rajoittavien roolien purkamisesta”.
Anderssonin mukaan piilorakenteet ovat totta. Hän siteeraa Ammattiliitto Pron tutkimusta naisten ja miesten urien eriytymisestä niin, että kolmekymppisenä nainen ansaitsee 400 euroa kuukaudessa miestä vähemmän.
”Ei mitään kiusallista”
”Vuonna 2013 naisten palkka oli noin viidenneksen heikompi kuin miesten. Suomessa ero on suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Noin puolet tästä selittyy sillä, että naiset ja miehet toimivat eri tehtävissä sekä naisvaltaisten alojen liian vähäisellä arvostuksella ja palkkakuopalla. Toinen puolisko erosta johtuu esimerkiksi erilaisista palkanlisistä ja tulospalkkioista, joita miehet saavat enemmän kuin samoissa tehtävissä, jopa paremmalla koulutuksella, toimivat naiset”, Li Andersson kirjoittaa.
”Suomessa miehillä on tilastollisesti automaattisesti pätevyys parempaan palkkaan”, Andersson jatkaa.
Susanna Koski vastaa Anderssonille kirjeellä, jonka otsikko on Puheet naisen eurosta olisi parasta lopettaa.
”’Naisen euro’ selittyy lähes kokonaan sillä, että naiset tekevät yksinkertaisesti vähemmän töitä kuin miehet. Tilanteessa ei ole naisten ja miesten palkkaerojen osalta mitään kiusallista. Sen sijaan siinä, että Suomessa tilastoidaan tahallaan väärin, on suoranaisen skandaalin ainekset”, Susanna Koski toteaa kirjassa.
”Niin sanotut naisten ja miesten palkkaerot, siinä merkityksessä kuin termiä Suomessa yleisesti käytetään, johtuvat siitä, että miehet tekevät noin neljänneksen pidempää työviikkoa kuin naiset. Tuntia kohti lasketun normaalin kokoaikatyönpalkoissa ei populaatiotasolla eroa käytännössä ole. Puhe ’naisen eurosta’ pitäisi lopettaa, tai sitten vähintään siirtyä käyttämään kansainvälisen käytännön mukaista tilastointitapaa”.
Kosken mukaan on toki ymmärrettävää, ettei tätä muutosta haluta.
”Se ei tuottaisi halutun kaltaisia lukuja ja veisi tarkoituksen valtavalta joukolta naisasialla ratsastavia poliitikkoja ja muita aktivisteja”, Susanna Koski kirjoittaa.
