Kirjoittajat ovat ortopedian ja traumatologian dosentti, vastaava ylilääkäri Eero Hirvensalo, professori (emer.) Sirpa Asko-Seljavaara, professori (emer.) Tari Haahtela, ylilääkäri, vatsaelinkirurgian dosentti Ari Leppäniemi ja plastiikkakirurgian professori Erkki Tukiainen.
He toteavat, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistushanketta on vuosikausia perusteltu kustannussyistä välttämättömäksi. Samalla on haluttu tarjota väestölle parempaa hoitoon pääsyä ja alueellista tasa-arvoa. Hallitus on päättänyt perustaa 18 maakuntahallintoa, joiden vastuulle jää toiminnan käytännön toteutus.
Lääkäriviisikon mukaan hallinnollisen uudistuksen takana pitäisi olla etukäteen huolella valmisteltu malli, jonka toimivuuden riskianalyysi on saatettu loppuun ja sen tulisi puoltaa muutosta.
– Vasta sen jälkeen hallinnollinen päätös voi edesauttaa suunnitelman onnistumista. Nyt on edetty päinvastaisessa järjestyksessä, tai toteutetun riskianalyysin sisältöä ei ole saatettu laajempaan tietoisuuteen.
– Tiedossa on nyt laajan päivystyksen sairaaloiden määrän rajoittaminen kahteentoista ja toistaiseksi tarkemmin määrittelemätön potilaan vapaan valinnan mahdollisuus terveydenhuollon palveluihin, sanovat.
Viisikon mielestä uudistus ei takaa vaikuttavaa hoitoa.
– Perusterveydenhoitoon varatut rahat ovat vaarassa huveta vääriin taskuihin. Nopean pääsyn lääkärille muutos ehkä mahdollistaa, mutta lääketieteellisesti perusteltuun, vaikuttavaan tutkimukseen ja hoitoon pääsyä se ei takaa, jos palvelua tarjoavan yksikön tulomuodostus on riippuvainen tutkimuksen ja hoidon kokonaiskustannuksien säästöistä. Potilas jää säästöpaineessa helposti vaille tarvitsemaansa oleellista hoitoa, he kirjoittavat.
Tästä seuraa heidän mukaansa kiireellisen ja päivystyksellisen hoidon tarpeen kasvu.
– Inhimillisten kärsimysten lisäksi tämä johtaa huonompiin hoitotuloksiin ja lisännee paitsi sairastavuutta, myös korvattavien potilasvahinkojen määrää.
Osaamiskulttuurin merkitys unohdettu
Lääkäriviisikko sanoo, että erikoissairaanhoidossa kahdeksan keskussairaalaa on jo mielletty ”vajaakuntoisiksi” sairaaloiksi, ja osaamisen pako näistä sairaaloista on alkanut. Tämä ei ole enää hallittavissa yliopistosairaaloiden koordinaatiolla.
– Uudistuksesta päättäneet eivät ole ymmärtäneet sitä vaikutusta, mitä osaajakunnan ammatillisella kehyksellä ja sen arvostuksella, eli koko sairaalan osaamiskulttuurilla oikeasti on. Hallinnollinen päätös, jolla rajoitetaan sairaaloiden erikoissairaanhoidon toimintaa, on lamaannuttava isku koko sairaalayhteisölle. Seurauksena on herkästi motivaation, uskalluksen ja osaamisen häiriö, joka heikentää virka-aikaista päivystyksellistä ja suunniteltua toimintaa, erityisesti toimenpidealoilla, he toteavat.
Monessa sairaanhoitopiirissä ei ole ilman oleellisia lisäresursointeja kompensaatiomekanismia, jolla tästä aiheutuva kapasiteettiongelma voidaan ratkaista.
Niin ikään he arvioivat, että hoidon priorisointi ja koordinaatio maassamme vaikeutuvat entisestään.
– Maakuntiin ei tulla saamaan sellaista 18-kertaista osaajakuntaa, joka pystyisi seuraamaan tutkimuksen ja hoidon oikeaa kohdentumista eikä yhtenäisten hoitokriteereiden täyttymistä. Hoitotuloksia seuraamalla ei saada tähän ratkaisua. Terveiden ja riskittömien potilaiden leikkaushoidolla saadaan lähes aina hyviä tuloksia, erityisesti, jos indikaatio on ollut relatiivinen, ja hoitoennuste muutenkin ilmeisen hyvä.
Viisikon mukaan tämä johtaa vääristyneeseen potilasvalintaan.
– Jos lääkärikohtaista ”komplikaatiorekisteriä” aletaan seurata tiukasti, ei vaikeiden leikkausten ja riskipotilaiden hoitoon välttämättä saada parasta osaajakuntaa. Näin on käynyt jo monessa seurantaa harjoittavassa maassa.
Lääkärit toteavat, että sote-uudistuksen jälkeenkin Suomessa on oltava edellytykset laadukkaaseen tutkimustoimintaan ja terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen.
– Yksityiset palveluntuottajat ovat käyttäneet julkisin varoin koulutettua lääkäri- ja hoitajakuntaa ilman mitään kompensaatiota koulutusajasta. Tutkimuksen ja koulutuksen turvaaminen ei ole ollut uudistusta koskevissa keskusteluissa esillä, vaikka asia on niin merkittävä, että se olisi pitänyt ratkaista jo ennen hallintomallin lopullista hyväksymistä, he sanovat.
Miten säästöt syntyvät?
Lääkäreiden mukaan esitetyssä uudistusmallissa vaatimus rahan säästymisestä on jäänyt sivuraiteelle.
– Kukaan ei ole kyennyt esittämään, miten nuo säästöt oikeasti syntyvät. Väestölle halutaan tarjota kohtuullinen, nykyistä edullisempi ja kuitenkin vaikuttava terveydenhuolto. Tämä haaste on valtava, he toteavat.
Kirjoittajien mukaan tavoitteeseen ei voida päästä ilman lääketieteellistä vastuunkantoa, koordinoitua hoidon priorisointia ja merkittäviä terveydenhuollon henkilöstön ja resurssien vähennyksiä nykyisestä tasosta.
– Näiden tavoitteiden saavuttaminen 18 maakunnassa tasapuolisesti vaikuttaa epärealistiselta toiveelta. Näin suuressa muutoksessa koordinaation pitää olla valtakunnallinen.
Kirjoittajien mielestä tällä hetkellä puuttuu uskottava näkemys siitä, mitä tulevaisuuden julkinen terveydenhuolto pitää sisällään, ja miten se voidaan toteuttaa nykyistä paremmin ja taloudellisemmin.
