Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan valinnanvapauslaissa ei ole kysymys vain valinnanvapauden lisäämisestä, vaan peruspalvelujen vahvistamisesta.
Kun julkisesti rahoitettuun järjestelmään saadaan mukaan lisää tuottajia yksityiseltä puolelta ja perustason palveluja tarjoaviin sote-keskuksiin tuodaan erikoistason palveluja, peruspalvelut vahvistuvat.
– Se on valtava mullistus suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, Risikko sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa.
Peruspalvelujen vahvistaminen vaikuttaa myös kustannuksiin, kun asiakkaan sairauksiin ja ongelmiin päästään käsiksi varhaisemmassa vaiheessa ja ne saadaan hoidettua nykyistä nopeammin.
– Näen, että sote-keskukset ovat tulevaisuudessa kansanterveystyön ja perussosiaalityön kehtoja. Ne ovat integroituja, matalan kynnyksen järjestelmiä. Ne ovat koko perheen palvelukeskuksia, Risikko sanoi.
Risikko painotti, ettei asiakasta pompotella sote-keskusten ja maakunnan liikelaitoksen välillä. Asiakkaan palvelukokonaisuutta pyritään vahvistamaan sote-keskuksessa, ja turhaa asiointia maakunnan sairaalaan pyritään välttämään sähköisellä päätöksenteolla ja konsultaatioilla.
– Asiakkaan ei tarvitse liikkua, vaan asiakkaan luokse tuodaan palveluja.
Risikko kertoi, että valinnanvapauslakia viilattiin lausuntojen pohjalta paljon. Hän kehui lausunnonantajien paneutumisen olleen huippuluokkaa.
Korvausmallin muutoksilla ehkäistään kermankuorintaa
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) totesi, että palveluntuottajille maksettaviin korvauksiin tehdyt muutokset eivät olleet ihan pieniä. Sote-keskuksille ja suunhoidon tuottajille maksettavan kiinteän korvauksen osuutta laskettiin ja korvausperusteissa otettiin huomioon asiakkaiden henkilökohtainen hoidon tarve.
Rehulan mukaan muutoksilla pyrittiin huolehtimaan siitä, että palveluntuottajilla on intressi ottaa vastuu myös niistä asiakkaista, jotka tarvitsevat enemmän hoitoa. Kyse on niin sanotun kermankuorinnan ehkäisystä.
Kysymykseen siitä, miten varmistetaan, ettei pari suurta yritystä jaa markkinoita, Rehula totesi, että yksi toimeenpanoon liittyvä iso kysymys on, mitä tapahtuu, kun markkinat avautuvat.
– Se on päivänselvä asia, että asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin osalta pk-yritykset ovat matkassa. Mutta sote-keskusten osalta on tietoinen ratkaisu se, että so-te on se, mitä tavoitellaan, Rehula sanoi tarkoittaen sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämistä saman katon alle.
Rehula sanoi, että pk-yritykset voivat kuitenkin yhteenliittymänä toimia sote-keskuksena. Yhteenliittymä voi olla esimerkiksi osuuskunta.
Risikon mielestä pk-yritykset on otettu erinomaisesti huomioon. Myös Risikko kertoi, että sote-keskuksista tuli palveluvalikoimaltaan laajoja, koska palvelut päätettiin integroida niin, että sote-keskuksista tulee koko perheen palvelukeskuksia. Maakunta voi halutessaan päättää antaa myös neuvolapalvelut sote-keskuksen tuotettavaksi.
Yritysten avattava verotietonsa
Sote-uudistuksen valmistelua johtavan alivaltiosihteerin Tuomas Pöystin mukaan valinnanvapaustuottajilta edellytetään lailla yhteiskuntavastuuta ja verotustietojen avoimuutta.
Mikro- ja pienyrittäjien täytyy toimittaa tilinpäätöksensä ja toimintakertomuksensa sekä tuloveronsa määrä tietojärjestelmäpalveluun. Asiakas voi tarkistaa yrityksen verotuspäätöstiedot Omakanta-palvelusta.
Normaalikokoisen yritysten täytyy kertoa tuloveron määrän lisäksi tietoja yrityksen johdon palkoista, palkkioista ja sidonnaisuuksista sekä mahdollisen konsernin tulot, tappiot ja voitot ennen veroja ja maksetut verot.
Jos suurkonsernin liikevaihto on yli 20 miljoonaa euroa, sen täytyy antaa yksityiskohtainen veroselvitys maakohtaisesti eriteltynä. Seitsemän kohdan veroselvityksen tarkoituksena on antaa yleiskuva siitä, minkä tyyppinen on yrityksen konsernirakenne, maksaako yritys veroja, mihin valtioon ja onko johonkin kertynyt voittoja.
– Nämähän eivät anna mahdollisuutta antaa julkisia tuomioita siitä, onko joku veronkiertäjä vai ei, mutta siitä saadaan läpikuva, Pöysti sanoi.
Pöysti kertoi, että julkisuudessa lakiesitystä kritisoinut kansalaisjärjestö Finnwatch olisi halunnut 13 kohdan listan, kun hallitus päätyi seitsemään kohtaan. Finnwatchin mukaan lakiesitys mahdollistaa verokikkailun. Pöystin mukaan Finnwatchin vaatima laajempi lista olisi täyttänyt jo verotarkastuksen kriteerit.
– Nämä antavat olennaiset tiedot siitä, mitkä ovat yrityksen taloudellisen toiminnan arvioimisen kannalta tarpeellisia, Pöysti totesi.
Hänen mukaansa mikäli kansainvälinen yritys haluaa toimia Suomen sote-markkinoilla, sen täytyy avata melko laajasti toimintansa julkisesti arvioitavaksi.
