Noin 12 prosenttia eli 660 000 suomalaista elää puolestaan suhteellisessa köyhyydessä eli heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan.
Minimibudjettiköyhyys merkitsee Suomessa syvempää köyhyyttä kuin suhteellinen köyhyys tai pienituloisuus.
Tulokset käyvät ilmi uudesta raportista, jossa on arvioitu perusturvan riittävyyttä ja köyhyyttä Suomessa.
Molempien mittarien mukaan köyhien määrän ennustetaan pysyvän yhtä suurena Suomessa tänä vuonna kuin viimeisimmän tilastotiedon mukaan vuonna 2014.
– Nyt on ensimmäistä kertaa esitetty ajantasaistetut ennusteet sekä suhteelliselle että minimibudjettiköyhyydelle. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö ja sosiaalipoliittisen päätöksenteon tulisi perustua useamman kuin yhden köyhyysmittarin seuraamiseen, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio.
Yksinasuvilla ja yksinhuoltajilla vaikeinta
Tulojen jääminen alle minimibudjetin on yleisintä yksinasuvilla, yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja työttömillä.
Suurin ero minimibudjetin ja suhteellisen köyhyysmittarin tulosten välillä koskee eläkeläisiä ja iäkkäitä. Eläkeläisistä ja yli 65-vuotiaista 2-3 prosenttia joutuu tulemaan toimeen minimibudjetin alittavilla tuloilla, kun taas suhteellisen köyhyysmittarin mukaan 14–15 prosenttia heistä elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella.
– Ero selittyy sillä, että minimibudjetin laskelmissa huomioidaan asumismenot, jotka oletetaan omistusasujilla pienemmäksi kuin vuokralla asuvilla, Moisio selittää.
Vaikka perusturvan riittävyys on parantunut 2011–2016, se ei kaikissa kotitalouksissa riitä kohtuulliseen minimibudjetin mukaiseen elintasoon.
Yksin vuokralla asuvan, vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa saavan tai perustyöttömyyspäivärahan varassa olevan käytettävissä olevat tulot asumiskustannusten jälkeen ovat ainoastaan 71 prosenttia minimibudjetista.
Takuueläkeläisen tulot sen sijaan ovat minimibudjettia hieman suuremmat.
