Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki on kirjoittanut HS:n jutusta järjestönsä sivuille. HS:ssa esiteltiin Meeri Koutaniemen valokuvilla kahden 14-vuotiaan kenialaistytön silpominen.
Unicefin Hetemäen mukaan tarkoitus oli varmasti vilpitön ja kuvat karmaisevuudessaan myös koskettavia.
Hetemäen mukaan ”vakavampi eettinen ongelma jutussa oli tyttöjen kasvojen näyttäminen. Lasten käyttöä mediassa ohjaavat monet säännöt, myös Helsingin Sanomilla on oma ohjeistuksensa. Näissä vahvistetaan, että lasten suojelun edistämiseksi tehtävä työ ei saa itsessään olla lasten suojelun vastaista. Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja, ei edes, vaikka tavoitteena olisi edistää yleisesti lapsen oikeuksia”.
Hänen mukaansa toimittajalla oli suuri vastuu tehdä ”lapsen suojelua tukeva päätös tytön puolesta”. Hän ei usko, että juttu olisi ollut vähemmän vaikuttava, jos tytöt eivät olisi olleet tunnistettavissa.
”Länsimaisen lapsen kohdalla ei tulisi kysymykseenkään näyttää pahoinpidellyn lapsen kasvoja, kaukaisen afrikkalaisen lapsen ihmisarvo ei ole tämän vähäisempi”, Inka Hetemäki kirjoittaa.
Hänen mukaansa Unicefin eettiset ohjeet voi kiteyttää kysymykseen ”mitä jos tämä olisi minun lapseni”. ”Miten haluaisin tietoja ja kuvia hänestä käytettävän, vai haluaisinko laisinkaan”, Hetemäki toteaa.
