Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) sanoo, ettei olisi hajottanut hallitusta ”ainakaan heti”, jos hänet olisi kesäkuussa 2014 valittu Lahdessa kokoomuksen puheenjohtajaksi.
– On varmasti selvää, että en ainakaan heti, Vapaavuori sanoo Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa.
Vapaavuoren mukaan tilanteessa, jossa seuraaviin vaaleihin oli alle vuosi aikaa, olisi pitänyt ainakin pyrkiä jatkamaan samalla pohjalla. Mutta entä sitten matkan varrella? Vapaavuoresta on selvää, että moni asia olisi mennyt toisin, mutta näin jälkikäteen eri vaihtoehtojen puntarointi on mahdotonta.
Jan Vapaavuori on ministeri, joka muistetaan tinkimättömästä kauppakeskuspolitiikastaan, pitkäjänteisestä ponnistelustaan suomalaisen telakkateollisuuden pelastamiseksi sekä nyt Talvivaarasta, jonka kaivostoiminnalle näyttäisi löytyneen jatkaja, vaikka kaupassa on vielä paljon epävarmuustekijöitä.
– Vaikka keskustelu on välillä kovaa ja kritiikkiäkin tulee paljon, jos ja kun on kotiläksynsä tehnyt ja paneutunut asiaan huolellisesti eri kanteilta ja uskoo siihen linjaan, minkä sitten valitsee, sen kanssa on helppo elää eikä niistä otsikoista ja uutisista tarvitse silloin niin paljon välittää, Vapaavuori sanoo.
Vapaavuoren mielestä politiikassa on taipumusta siihen, että kulloisessakin tilanteessa haetaan helpointa ja yksinkertaisinta ratkaisua, vaikka pitäisi katsoa pidemmälle.
– Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttaminen vaatii kärsivällisyyttä. Silloin pitää olla kykyä välttää houkutuksia ja osaoptimointia lyhyellä aikavälillä.
Vapaavuoren ratkaisut eivät ole matkan varrella suinkaan miellyttäneet kaikkia. Missä tilanteessa on tullut eniten painostusta?
– Vaikea sanoa, kyllä se kauppakeskuskysymys oli ehkä kuitenkin se, missä painostusta tuli eniten ja laajimmin.
Vapaavuoren mukaan ihmisille oli myös ”yllättävän hankalaa” perustella, miten tällainen kauppakeskusten rakentamista rajoittava politiikka istuu kokoomuksen arvomaailmaan.
Paluu politiikkaan auki
Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi syksyllä siirtyvää Vapaavuorta ovat eniten jääneet harmittamaan monipuoluehallituksen kompromissit, jotka ovat kuitenkin osa demokratiaa:
– Varsinkin tämän hallituksen aikana melkein kaikissa isoissa talouspoliittisissa päätöksentekotilanteissa on ollut sellainen fiilis, että nyt ei tehdä hyviä ratkaisuja tai ei ainakaan tehdä riittävän hyviä ratkaisuja ja osin tehdään jopa ihan vääriä ratkaisuja, hän myöntää.
SDP:n ja kokoomuksen välinen riitely kärjistyi eduskunnan istuntokauden loppumetreillä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi kuluneella viikolla STT:lle, että hänen on vaikea nähdä, että puolueet voisivat istua samassa hallituksessa ensi vaalikaudella. Vapaavuori ei tyrmää asiaa näin yksiselitteisesti. Hän ei näe sinänsä estettä sinipunayhteistyölle.
– Minusta lähihistoria on osoittanut, että kysymys on usein enemmän yksittäisistä henkilöistä kuin puolueista, viittaan tässä vaikkapa Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön yhteistyöhön, joka sujui loistavasti. Suomen kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä johtavien persoonien keskinäiset henkilökemiat ovat usein tässä vaikuttavampia. Voi olla, että nyt on sellainen henkilökombo, ettei yhteistyö onnistu. Tai ainakaan Antti Rinteen mielestä.
Kiinnostaako tulevaisuudessa politiikkaan paluu, kokoomuksen puheenjohtajuus tai Helsingin kaupunginjohtajan paikka?
– Uskon sellaiseen elämänfilosofiaan, että meillä on liian paljon ihmisiä, jotka elävät menneisyydessä ja liian paljon ihmisiä, jotka elävät tulevaisuudessa. Kannattaisi elää enemmän tätä päivää. Neljä vuotta on kuitenkin hirveän pitkä aika. Kyllä sen sitten näkee, miten tilanteet kehittyvät, mitä silloin on tarjolla ja mikä on oma mieli. Mistä sitä tietää. Mutta totta kai on selvää, että kun on melkein koko aikuisikänsä tehnyt politiikkaa, politiikkaan paluu olisi yksi luonteva vaihtoehto. Mutta kyllä niitä voi olla muitakin.
