Enemmän toivottaisiin kuitenkin tietoa lapsen päivästä ja toiminnasta sekä lisäystä yhteistyön määrään henkilöstön kanssa. Vanhemmat haluaisivat myös osallistua enemmän toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.

Tiedot ilmenevät opetus- ja kulttuuriministeriön nettikyselystä, johon vastasi 11 266 vanhempaa. Ministeriön mukaan kyselyn aineisto on ilmeisesti suurin koskaan Suomessa kerätty varhaiskasvatuksen vanhempien mielipiteitä kartoittava selvitys.

Varhaiskasvatus on vanhempien mielestä tärkeää, koska se mahdollistaa työssäkäynnin ja opiskelun. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää myös lapsen ystävyyssuhteiden mahdollistuminen, lapsen varhaiskasvatustoimintaan osallistuminen ja lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen.

Vanhemmat arvostavat henkilökunnan ammattitaitoa ja riittävän joustavia aukioloaikoja. Vanhempien arvion mukaan lapset viihtyvät varhaiskasvatusympäristössään ja saavat myönteisiä kokemuksia ja kokevat oppimisen iloa.

Vanhempien mielestä varhaiskasvatuksen henkilökunta kohtelee heitä kunnioittavasti ja tasavertaisesti sekä heidän kasvatusnäkemyksiään kuunnellaan.

Parannettavaakin löytyy

Kehittämistarpeina nähdään loma-aikojen järjestelyt, asiakasmaksujen kohtuullisuus, henkilöstön riittävyys ja lapsiryhmässä olevien lasten määrä. Niin ikään sisä- ja ulkotilojen asianmukaisuus, terveellisyys ja turvallisuus sekä henkilökunnan vaihtuvuus mietityttävät vanhempia.

Erityisesti lapsen yksilöllisen tuen saaminen ja lapsen osallisuus toiminnan suunnittelussa huolestuttavat vanhempia.

Vanhemmat haluaisivat saada enemmän tietoa lapsensa päivästä ja toimintayksikön toiminnasta, vaihtelua yhteistyön toimintamuotoihin henkilöstön kanssa ja lisäystä yhteistyön määrään. He haluaisivat myös enemmän osallistua toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.

Myös lasten ääni tuli esiin

Myös varhaiskasvatuksessa olevia lapsilta selvitettiin heidän näkemyksiään omasta arjestaan.

Lapset korostivat aktiivista toimintaa kavereiden kanssa. Mieluisinta oli leikkiminen ja liikkuminen. Lapset halusivat ylittää rajojaan ja oppia uusia taitoja, erityisesti kiipeilyä, juoksemista, hyppimistä. Myös liikunnallisten pelien pelaaminen oli lapsille tärkeää.

Lapsille ei ollut yhdentekevää, millainen päivähoitopaikka oli ympäristönä. He arvioivat fyysisen ympäristön mahdollisuuksia kriittisesti itselleen tärkeiden toimintojen, leikkimisen ja liikkumisen kannalta. Ikäviä paikkoja olivat oma sänky ja nukkumahuone. Myös pitkä paikallaan olo oli lasten mielestä ikävää.

Lapset esittivät myös ehdotuksia tilojen ja toimintojen parantamiseksi. Erityisesti kuusivuotiaat nostivat esille mahdollisuuden oppia uusia asioita.

Varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä aikuisilta lapset odottivat yksilöllistä huolenpitoa ja ryhmän auttamista niissä tilanteissa, joissa lapset eivät kyenneet vaikkapa itse sopimaan kiistojaan. Lapset odottivat aikuisilta myös sitä, että he mahdollistaisivat leikkimisen ja liikkumisen.