Vetäytyvä Helsingin pormestari kommentoi äskettäin, että hänestä pormestarin virka on turhaan politisoinut kaupungin päätöksentekoa. Havainto on häkellyttävä. Poliittisen perustein valittu päättäjä pitää pahana sitä, että puoluekirjalla ja vaalivoitolla saavutettu työ saa poliittisen luonteen? Viesti on selvä, politiikan tehtävä on saada poliitikoille virkoja, ei vaikuttaa siihen miten niitä hoidetaan.
Tapaus tuo mieleen 1990-luvulla kampanjoineen demariehdokkaan vaalilauseen ’nykymeno ei voi jatkua’. Ehdokkaan oma puolue oli ollut hallituksessa edelliset kahdeksan vuotta. Näinhän se menee: vaalimainokset ovat täynnä omaa päätöskykyään mainostavia poliitikoita, mutta kun vaalit ovat ohi, selitetään ettei mikään onnistu koska tarvitaan muidenkin hyväksyntä. Harmi, ettei sitä mainosteta silloin kun virkaan pyritään.
Suomi on tosin jo siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, me olemme de-politisoimassa politiikan. Vaalimainonnan oikeellisuudesta ei päätä oikeuskansleri tai oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosasto vaan Helsingin seudun liikenne (HSL). Työpaikkademokratia on edennyt huippuunsa, kun työntekijät päättävät millaisia vaalimainoksia (!) heidän tulevat esimiehensä saavat esittää.
Nyt tämä politiikan de-politisoiminen viedään sitten loogiseen loppuunsa. Tammikuussa järjestetään vaalit, ehkä. Puoli vuotta ennen vaaleja meillä ei ole tietoa vaalipäivästä, siitä ketkä voivat asettua ehdokkaiksi, mistä valitut päättävät tai paljon muustakaan, mutta hei me äänestetään! Demokratiaa!
Julkisuudessa on jonkin verran ollut puhetta siitä, etteivät kansanedustajat, jotka lähes kaikki ovat kunnanvaltuutettuja saisi olla myös maakuntavaltuutettuja. Millä perusteella? Tietääkseni mikään voimassa oleva laki ei sitä kiellä. Toki eduskunta ehtii vielä säätää uuden lain, mutta millä logiikalla? Valtio ja siten kansanedustajat jakavat rahaa kunnille, joissa rahan jakajat ottavat sen vastaan valtuutettuina. Minkä uuden loogisen ristiriidan se muka tuo, että edustajat ensin antavat ja sitten ottavat vastaan valtion rahaa maakunnille kuntien sijaan.
Itse asiassa, maakuntavaalit tai mikä niiden virallinen nimi sitten onkaan, voivat uuden päällekkäisen hallinnon sijaan jopa virtaviivaistaa demokratiaamme. Kun sama ihminen istuu eduskunnassa, maakunnassa ja kunnassa voimme karsia vaaleja. Tarvitsemme tulevaisuudessa vain edustajavaalit, yksi ja sama ihminen hoitakoon kaikki hallinnon tasot.
Sen jälkeen voimmekin ottaa sen viimeisen askeleen ja jättää vaalit kokonaan väliin, kuten teimme Kekkoslovakiassa.
