Vasemmistoliiton puoluekokous päättyi sunnuntaina tuttuun tapaan Kansainväliseen. Liiton Facebook-sivuilla väiteltiin illalla, pitääkö laulu osata ulkoa vai onko se jopa aikansa elänyt. Eräs kommentoija totesi, että ”ei ilkeä hoilottaa” enää Kansainvälistä.
Laulua johtanut kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) myöntää, että Kansainvälisen sanat ovat ”roisit”. Hänen mielestään laulu on kuitenkin osa työväenliikkeen perinnettä.
– Lauletaan me Suvivirsikin koulussa, ja varmasti sanat voisivat olla ajankohtaisemmat, Myllykoski toteaa.
Kansainvälinen (L’Internationale) on alunperin ranskalainen sävelmä vuodelta 1888. Lukuisat vasemmistolaiset liikkeet ovat ottaneet laulun omakseen ja se on käännetty kymmenille kielille.
Kansainvälinen oli Neuvosto-Venäjällä lähes kansallislaulun asemassa, kunnes Neuvostoliiton kansallishymni korvasi sen vuonna 1944. Wikipedian mukaan venäjännös oli futuurissa vuoteen 1918 saakka, jolloin se muutettiin preesensiin – Venäjän vallankumous siirsi työläisten voiton tulevaisuudesta nykyhetkeen.
– Eiköhän sitä Stalinkin rallatellut, Myllykoski sanoo.
Venäjännöksessä annetaan kovia kehotuksia: ”parasiittien” väkivaltainen maailma on tuhottava ”tappavassa taistelussa”. Suomennos on vähän maltillisempi, ja siinä yllytetään työläisia kaataamaan ”raharuhtinaat”, jotka ”ryöstävät työtä”.
Myllykoski sanoo, että ”syyttävä perinnemeininki” on jäänne takavuosilta.
– Jos ei asennoidu ihan niin verisesti sanoihin, ne ovat edelleen ajankohtaiset, kun seuraa nykyajan työelämää.
Facebookissa ihmeteltiin, miksi laulun sanat oli heijastettu seinälle. Laulu pitäisi monen mielestä osata ulkoa. Myllykoksi toteaa, että uudet sukupolvet eivät osaa vanhoja lauluja yhtä hyvin kuin iäkkäämpi puolueväki.
– Jos laulettaisiin Maamme-laulu, eikä heijastettaisi sanoja, niin aika vaisu olisi fiilis.
Myllykoski sanoo, että vasemmistoliiton nuorempi puolueväki ehdotti viikonloppuna, että kokouksen lopuksi laulettaisiin Hei Muumit. Siitäkin löytyy heidän mukaansa yhteiskunnallista symboliikkaa.
