Viiden suomalaisen talouden ja sosiaalipolitiikan asiantuntijan joukko ehdotti viime viikon perjantaina julkaistussa keskustelupaperissa täysremonttia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.
Asiantuntijoiden ehdotus ansioturvan kehittämisestä on herättänyt vilkasta keskustelua sekä julkisuudessa että kabineteissa. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sanoi tiistaina, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisestä tai porrastamisesta voidaan keskustella osana laajempaa työmarkkinasopimusta. Ehdotukselle korvauksen siirtämisestä kokonaan julkiselle vallalle hän ei kuitenkaan lämmennyt kuten eivät ole lämmenneet muutkaan palkansaajajärjestöt.
Verkkouutiset kysyi Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderiltä ja keskustelupaperia kirjoittamassa olleelta kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäeltä kuusi kysymystä liittyen ansioturvaan.
1. Onko perusteltua, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ovat oikeutettuja pelkästään työttömyyskassojen jäsenet? Miksi/miksi ei?
Sture Fjäder: Jokainen voi liittyä koska tahansa työttömyyskassaan ja kassan jäsenmaksun maksamalla saada ansiosidonnaista turvaa. Kassan jäsenyys ei edellytä ammattiliiton jäsenyyttä. Valtaosa palkansaajista kuuluu työttömyyskassoihin. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa rahoitetaan valtion budjetista vain peruspäivärahaa vastaava euromäärä. Toisaalta työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien vakuutusmaksut siirretään peruspäivärahaa maksavalle Kelalle. Yhdenvertaisuus ei siis vaarannu mistään näkökulmasta.
Elina Lepomäki: Ei. Työttömyysvakuutuksen rahoitus on 95-prosenttisesti pakollinen kaikille palkkatuloja saaville työttömyysvakuutusmaksun muodossa, joten turvan pitäisi myös kohdistua kaikille työssäoloehdon täyttäneille työttömille vähintään 95-prosenttisesti. Oman oikeustajuni mukaan ei ole oikein, että kaikille pakollisista työttömyysvakuutusmaksuista kerättävä summa X jaetaan työttömyyden iskiessä vain maksaneiden etuoikeutetun osajoukon kesken. Asia on varsin yksinkertainen. Jos työttömyyskassat maksavat ansiosidonnaisen työttömyysturvan koko kustannukset kuten aidot vakuutusyhtiöt, niin sopii hyvin, että vakuutuksen saavat vain kassojen jäsenet. Tai sitten säilytetään nykyiset lakisääteiset vakuutusmaksut ja ulotetaan etuus suoraan kaikkiin, joiden palkasta vakuutusmaksu maksetaan.
2. Onko ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksimikesto mielestänne liian pitkä? Miksi/miksi ei?
Fjäder: Ansioturvaa on vastikään lyhennetty työuran alkuvaiheessa sadalla päivällä ja sitä voidaan lyhentää sadalla päivällä myös tilanteissa, joissa työnhakija kieltäytyy ns. aktiivitoimista. Ansioturva mahdollistaa aktiivisen työnhaun myös yksilön talouden näkökulmasta. Ihmisten ponnistellessa suurtyöttömyyden kurimuksessa pitäisi kaikki paukut laittaa uusien työpaikkojen synnyttämiseen, eikä ansioturvan leikkaaminen niitä luo. Inhimillistä käyttäytymistä ei pystytä ohjailemaan talousteorioilla, joihin ansioturvareformin kirjoittajat näyttävät perustavan teesinsä. Akavassa olemme valmiit keskustelemaan turvan tasosta ja kestosta silloin, kun keskustelussa on mukana työvoiman kysyntää ja työllistymistä edistäviä toimia.
Lepomäki: Korkea etuus heijastuu korkeisiin lakisääteisiin vakuutusmaksuihin, jotka veroluonteisina maksuina lisäävät työsuhteiden verorasitetta ja sitä kautta vähentävät työn kysyntää. Pitkä etuusjakso myös vähentää tilastollisesti työn tarjontaa, vaikka yksilötasolla tilanteet ovat luonnollisesti moninaisia. Mielestäni hyvinvointivaltion tulisi keskittyä tarjoamaan kaikille kansalaisille selkeä ja hyvä perusturva työttömyyden varalle. Sen sijaan laajemmat ansiosidonnaiset etuudet voisi nykyisestä poiketen kattaa pikemmin vapaaehtoisten vakuutusten avulla. Kaksi vuotta korkealla korvausasteella on kansainvälisesti katsoen varsin avokätinen korvaus.
3. Jos ansiosidonnaista työttömyysturvaa päätetään ensi vaalikaudella uudistaa, täytyykö päätökset tehdä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa vai voidaanko lakimuutokset tehdä yksipuolisesti hallituksen esityksinä?
Fjäder: Näitä asioita on valmisteltu kolmikantaisesti ja näin pitää tehdä jatkossakin. Turvaahan rahoitetaan työnantaja- ja työntekijämaksuilla. Työttömyysturvajärjestelmää kehitettäessä pitää tasapuolisesti tuntea myös työmarkkinoiden lainalaisuuksia. Paras asiantuntemus on työmarkkinajärjestöillä ja heidän osallistumisensa muutosten tekemiseen takaa, että sekä yksilö- että rahoitusnäkökulmat tulevat kattavasti huomioon otetuiksi.
Lepomäki: Työttömyysturva on mitä ilmeisin hyvinvointivaltion tulonsiirtojärjestelmän osa, josta pitäisi päättää 100-prosenttisesti demokraattisen prosessin kautta. Se päättää, joka maksaa. Nykyinen sekamalli johtaa vakuutusmarkkinoilla taloustieteellisin termein moraalikatoon. Se tarkoittaa sitä, että vakuuttajalla ei ole täysmääräisiä kannustimia vähentää vakuutustapahtuman eli työttömyyden todennäköisyyttä, kun se ei joudu siitä maksamaan (kuin viiden prosentin osalta).
4. Miten suhtaudutte ajatukseen, että työttömyysvakuutuksen kehittämisestä päätettäisiin osana laajempaa työmarkkinaratkaisua yhdessä palkkapolitiikan ja työelämää koskevien kysymysten kanssa?
Fjäder: Me emme sulje mitään asioita työmarkkinaratkaisua mietittäessä keskustelun ulkopuolelle. Nyt on tärkeää, että työmarkkinaratkaisulla kyetään osaltaan turvaamaan kasvua, työllisyyttä ja ostovoimaa. Erityisesti työttömyysvakuutuksen rahoitusta eli käytännössä vakuutusmaksuja pitää voida tässä yhteydessä pohtia.
Lepomäki: Elämme nopeasti muuttuvassa taloudessa, jossa kolmikannan jähmeät päätösrakenteet eivät enää vastaa kansakunnan etua. Kabineteissa ei tunneta yksilö- ja yritystason tilannetta, joten vastuuta ei myöskään voi sinne delegoida. Järjestelmässä piilee myös mitä ilmeisin demokratiavaje. Kolmikannassa pitäisi voida korkeintaan sopia siihen osallistuvien sopimuspuolten ja heidän jäsentensä asioista. Koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä varten meillä on kansanedustuslaitos.
5. Miten suhtaudutte ajatukseen ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta siten, että korvaus pienenee ajan myötä? Minkälaisia hyötyjä/haittoja sillä olisi?
Fjäder: Tähän suuntaan sitä on viime vuosina kehitetty, toki viimeksi hallituksen säästöpäätösten vuoksi otettiin pieni askel taaksepäin, kun korotusta leikattiin. Ajatus on, että aivan työttömyyden alussa yksilö ei voi menoille juuri mitään ja siksi työttömyysturvan tulee olla korkeampi. Työttömyyden alkuvaiheessa työllistymismahdollisuudet ovat paremmat, jonka vuoksi porrastus voisi kannustaa vieläkin tehokkaampaan työnhakuun, jos työtä ylipäätään on tarjolla. Olemme valmiit keskustelemaan tarpeista edetä tähän suuntaan osana kokonaisuutta, jonka voidaan uskottavasti arvioida lyhentävän työttömyyden kestoa.
Lepomäki: On perusteltua taata korkea työttömyysturva työttömyyden alettua, jotta työttömän taloudellinen asema ei hetkessä romahda. Korkea turva alussa mahdollistaa myös täyspainoisen työn etsimisen. Porrastuksen pitää kuitenkin koskea kaikkia palkansaajia maksettujen työttömyysvakuutusmaksujen suhteessa eikä vain mielivaltaisesti valikoitua joukkoa kuten nykyisin (esim. pitkään samalla työnantajalla palvelleita).
6. Tanskan malliseen joustoturvaan kuuluu korkean työttömyysturvan ohella heikko irtisanomissuoja, joustavat mahdollisuudet sopia yrityksen ja työntekijän kesken muista työehdoista sekä aktiivinen työvoimapolitiikka. Miten suhtaudutte Tanskan mallin mukaiseen joustoturvan yhdistelmään?
Fjäder: En näe, että Suomen malli olisi perustaltaan erilainen kuin Tanskan malli, mutta Tanska on niin pienten etäisyyksien maa, että se on melkeinpä kokonaan yhtä työssäkäyntialuetta. Ruotsissa ja Tanskassa työllisyysaste, eli työssäkäyvien osuus väestöstä, on korkeampi. Syitä pitää etsiä monista, yksittäin katsottuna pieneltä tuntuvista asioista. Me ehdotimme esim. määräaikaisuuden perusteisiin tilapäistä lakimuutosta, jotta pitkäaikaistyötön voisi saada paremmat työllistymismahdollisuudet. On myös maita, joissa työttömyysturva on tasoltaan heikompaa, mutta irtisanominen on työnantajille kalliimpaa. Kaikista näistä malleista on hyvä keskustella.
Lepomäki: Tanskan malli on osoittanut toimivuutensa: parasta työttömyysturvaa on korkea työllisyysaste. Alhaisesta irtisanomissuojasta seuraa alhainen työllistämiskynnys. Suomessa on jo lähitulevaisuudessa mentävä tähän suuntaan, jos haluamme pysyä kansainvälisessä kilpailussa mukana. Myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF on suosittanut euromaille, erityisesti kriisiytyneille sellaisille, Tanskan mallin mukaisia työmarkkinoita ja työttömyysturvaa. Kiinteän valuuttakurssin (euron) oloissa joustavat työmarkkinat ovat Suomelle elinehto.
