RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anna-Maija Henrikssonin mukaan lainvalmistelua on jo pidemmän aikaa arvosteltu siitä, että se ei ole riittävän korkeatasoista eikä se täytä hyvälle lainvalmistelulle asetettuja tavoitteita.
– Oikeusministeriöllä on erinomainen lainvalmistelun prosessikäsikirja, mutta välillä miettii, onko hallitus lainkaan uhrannut aikaa sen lukemiseen, RKP:n ryhmäpuheen pitänyt Henriksson pohti eduskunnassa tiistaina käydyssä välikysymyskeskustelussa valtiovarainministeriön lainvalmistelun avoimuudesta ja asianmukaisuudesta.
Välikysymyksen jättivät vasemmistoliitto ja vihreät. Paavo Arhinmäki allekirjoitti välikysymyksen ensimmäisenä.
– Prosessikäsikirjan yksinkertaisilla periaatteilla monet erehdykset olisi tämän syksyn aikana voitu välttää.
Yhtenä esimerkkinä avoimuuden ja virheettömyyden jäämisestä toissijaisiksi on tämän päivän keskustelu, jossa on tarkastelun kohteena valtiovarainministeriön valmisteluprosessi kiistellyn hallintarekisterilain osalta. Kyse ei ole vain lipsahduksesta täysistunnossa vaan siitä, miten koko valmisteluprosessissa on menetelty.
Henrikssonin mukaan tarkka asioiden läpikäynti on tarpeen luottamuksen palauttamiseksi.
– Jos selkeä enemmistö lakiehdotuksesta annetuista lausunnoista oli kielteisiä tai kriittisiä, niin miten tämä sitten ilmeni lakiehdotuksen eteenpäin vietäessä?
– Meidän on syytä keskustella lainvalmisteluprosessista yleisemminkin. Myöskään edelliselle hallitukselle ei voi antaa puhtaita papereita, mutta ikävä kyllä monet seikat viittaavat siihen, että prosessit ovat nyt heikentyneet. Se näkyy, ja on huomattavaa.
”Hyvä lainvalmistelu vaatii aikaa”
Henrikssonin mielestä hallituksen asettamat tiukat aikataulut tekevät hyvän lainvalmistelun mahdottomaksi.
– Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa eläkeläisten asumistuki. Hallitus peruutti kuten tunnettua leikkausehdotuksen – mikä oli sinänsä viisasta – mutta vajaassa viikossa pykälät kirjoitettiin uudelleen. Voidaanko tätä kutsua hyväksi lainvalmistelutyöksi? Onko asianomaisten kuulemiseen riittävästi aikaa?
Hänen mukaansa uudistus joka päättäjät haluavat viedä läpi ei raukea vain sen vuoksi, että valmisteluun annetaan pari kuukautta lisää aikaa.
– Hyvä lainvalmistelu vaatii aikaa. Vähintään kahdeksan viikon lausuntoaikaa koskevassa suosituksessa onkin tämän vuoksi ajatusta. Aikaa tarvitaan riittävästi asianomaisten kuulemiseen. Heille on myös taattava mahdollisuus perehtyä ehdotukseen.
– Lisäksi hyvässä lainvalmistelussa tarvitaan kunnollisia vaikutustenarviointeja. Tämä koskee niin yhteiskunnallisia vaikutuksia, sukupuolivaikutuksia kuin kielellisiä vaikutuksiakin.
Henrikssonin mielestä hallituksen pyrkimys työmarkkinalakien muuttamiseksi olisi vaatinut kunnollisen sukupuolivaikutusten arvioinnin ennen lakipaketin esittelyä.
– Vaikka kaksi kätilöä sai hallituksen tarkistamaan ehdotustaan matkan varrella, vaarana on, että lakipaketti – sikäli kuin se toteutuu – kohdistuu naisvaltaisiin aloihin kohtuuttoman ankarasti.
– Aikaisemmin asetettiin laajapohjaisia komiteoita, jotka tekivät hyvän esityön suurille uudistuksille. Ruotsalainen eduskuntaryhmä asettaakin kysymyksen: eikö komiteatyöskentely pitäisi saattaa jälleen kunniaan? Lainvalmistelun laatua on syytä parantaa.
