Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi siirtyi kaksi vuotta sitten Brysseliin johtamaan Euroopan unionin tiedusteluanalyysikeskusta. Kyseessä on kaikkien EU-maiden yhteenliittymä, joka pyrkii tuottamaan tiedustelutietoa ulkosuhdehallinnolle ja muille EU-tahoille.
Kyseessä ei ole tiedustelupalvelu, sillä tietoa saadaan käytännössä jäsenmaiden tiedustelu- ja turvallisuuspalveluilta. Omia ”agentteja” ei siis ole käytettävissä, vaan toiminta rakentuu tiedon analyysin varaan, jota tekee toistasataa ympäri Eurooppaa tulevaa työntekijää. Analyytikot käsittelevät valtavat määrät eri puolelta saapuvaa tietoa.
– Suuri pullonkaula on analyysikyvyssä, Salmi kuvailee Porin SuomiAreenalla.
Siviilien ja sotilaiden lähentyminen
Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä työskennellyt lippueamiraali Georgij Alafuzoff siirtyi puolestaan huhtikuussa 2013 EU:n sotilasesikunnan tiedustelupäälliköksi. Hänen alaisuudessaan toimii lähinnä jäsenvaltioiden lähettämiä asiantuntijoita.
– Teemme periaatteessa samaa työtä. Minun takanani ovat sotilastiedustelupalvelut, Alafuzoff vertaa toimialaansa Salmen johtamaan siviilitiedusteluun.
Siviilien ja sotilaiden yhteistyö ei aina suju vaivatta, vaan myös epäluuloja esiintyy. Sekä Salmi että Alafuzoff pyrkivät tuomaan näitä tahoja lähemmäs toisiaan, jotta tietoa saataisiin tuotettua EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tarpeisiin.
Alafuzoff korostaa, ettei näitä kahta tiedustelun lajia voi nykymaailmassa erottaa toisistaan. Yhteistyö on hänen mukaansa ainoa oikea malli.
– Ehkä tässä on korostunut suomalainen pragmaattisuus, Salmi puolestaan kertoo.
Tiedusteluelimet tuottavat tietoa poliitikkojen käyttöön, mutta heillä ei ole pakkoa käyttää tarjottuja analyyseja.
– Ei ole tiedustelun syytä, että Afganistanin sota on kestänyt yli kymmenen vuotta, Alafuzoff tiivistää.
Urkintakohu ja Syyria
Erityisesti kaksi ajankohtaista teemaa on tällä hetkellä tiedustelumiesten työpöydillä. Yhdysvaltojen urkintakohun vanavedessä tiedustelumaailman on vastattava monenlaisiin kysymyksiin.
– Voin todeta, että meillä on kaksi eroa kansalliseen toimintaan, Salmi kertoo.
EU:n tasolla ei käsitellä henkilötietoja eikä omatoimista tiedonkeruuta tehdä tiedusteluoperaatioiden muodossa. Salmen yksikkö on velvollinen raportoimaan toiminnastaan kuudelle turvallisuusselvitetyn europarlamentaarikon muodostamalle valiokunnalle. He valvovat toiminnan laillisuutta.
Yleisellä tasolla Salmi puolustaa viranomaisten mahdollisuutta toimia verkossa. Hän myös kertoo, että Yhdysvaltojen harjoittamasta vakoilusta oli mukaan tiedetty, mutta konkreettiset vakoilun muodoista ei oltu EU:ssa selvillä.
– Voin todeta sen, että kaikki kynnelle kykenevät tahot harrastavat vakoilua, Salmi toteaakin.
Vastavakoilu ei kuulu Salmen tai Alafuzoffin johtamien yksiköiden vastuulle, vaan ne ovat toisten viranomaisten vastuulla. Alafuzoff on varovainen ottaessaan kantaa tietovuotaja Edward Snowdenin tapaukseen.
– Häntä on vaikea tuomita suoraan petturiksi tai sankariksi.
Hän kehottaa suhtautumaan niin sanottuihin ”whistleblowereihin” realistisesti. Kaikkia heidän paljastamiaan tietoja ei voida koskaan varmentaa. Alafuzoff kuitenkin myöntää, että vakoilukohu tuli kuin ”salama kirkkaalta taivaalta”.
Erityisen huolissaan EU:ssa ollaan myös Syyrian sisällissodan myötä tapahtuvasta radikalisoitumisesta. ”Inhorealistinen tiedustelumieheksi” itseään kuvaile Alafuzoff kertoo, että hän pitää arabikevään jälkeistä kuohuntaa ”luonnollisena vaiheena” näiden valtioiden kehityksessä. Syyria on erityisenä huolenaiheena.
– Terrorismintorjunnan kannalta Syyria näyttelee tärkeää roolia, Salmi kertoo ja korostaa, että toimintaa pyritään koordinoimaan jäsenvaltioiden välillä.
Euroopan sisällä ollaan myös huolissaan erityisesti Pohjois-Irlannin tilanteessa viimeaikoina tapahtuneesta kiristymisestä. Salmen mukaan suurin osa Euroopassa sattuvista terroriteoista liittyy separatististen järjestöjen tekemiin iskuihin.
– Eurokriisistä on vielä selvitty varsin vähin vahingoin, Salmi arvioi taloustilanteen vaikutuksesta turvallisuustilanteeseen.
