Handelsbankenin pääekonomistin Tiina Heleniuksen mielestä tuore euroalueen ostopäällikköindeksi on merkki siitä, että talouden putoaminen olisi pysähtymässä.
– Totta kai se on positiivinen uutinen Suomelle, joka on viennin kautta varsin riippuvainen euroalueen kysynnästä. Mutta tämä on vasta ensimmäinen havainto, ja yksi indikaattori ei kesää tee, Helenius muistuttaa.
Tutkimuslaitos Markitin mittaama euroalueen ostopäällikköindeksi nousi kesäkuun 48,7 pisteestä 50,4 pisteeseen heinäkuussa. Jos indeksiluku nousee yli 50 pisteen, se tarkoittaa tuotannon kasvua. Edellisen kerran indeksi nousi yli 50 pisteen puolitoista vuotta sitten.
Helenius tulkitsee indeksiä siten, että euroalueen bruttokansantuote ei ole kuluvan vuoden toisella neljänneksellä enää supistunut, mutta toisaalta se ei ole juuri kasvanutkaan.
– Tämä voisi olla ensimmäisiä merkkejä siitä, että laskusuhdanteen pohja euroalueella olisi käsillä, Helenius katsoo.
Kasvua on heinäkuussa syntynyt varsinkin teollisuustuotannossa. Palvelutuotanto supistui edelleen, mutta sekin enää vain hyvin vähän.
Suomi tarttuu Saksan imuun
Suomen näkökulmasta erityisen tärkeää on, että Saksassa sekä teollisuus- että palvelutuotanto on kasvanut, koska Suomi vienti suuntautuu pitkälti Pohjois-Euroopan maihin. Myös Ruotsissa ostopäällikköindeksi on nousussa.
– Moottori on ilman muuta Pohjois-Eurooppa ja Saksa. Kun Saksan kasvu vauhdittuu, se säteilee muihin euromaihin.
Suomessa käydään parhaillaan keskustelua siitä, pitäisikö taloutta elvyttää. Euroopan ja Saksan talous voi vahvistuessaan vetää myös Suomen viennin kasvuun.
– Jos orastavaa talouskasvua on näköpiirissä, silloin kannattaa ylläpitää kilpailukykyä ja tukea sitä. Maltillinen palkkojen nousu olisi paras lopputulema sekä työllisyyden että kilpailukyvyn paranemisen kannalta, Helenius sanoo.
Maltillinen ratkaisu tarkoittaisi Heleniuksen mukaan sitä, että palkkojen korotukset liukumineen olisivat keskitetyssä ratkaisussa korkeintaan kolme prosenttia, niin kuin Saksassa palkkojen nousu on suurin piirtein ollut. Sopiva haarukka voisi hänen mielestään olla 1,5–2 prosenttia.
Helenius ei laita suurta painoarvoa sille, päädytäänkö keskitettyyn ratkaisuun vai liittokierrokseen, kunhan vain palkkojen nousu jää maltilliseksi. Lisäksi hän painottaa, että työehtoselkkauksiin ei saa ajautua.
Työvoima tehokkaaseen käyttöön
Siltä varalta, että talous lähtee nousuun, Suomessa pitää Heleniuksen mukaan huolehtia siitä, että työn tarjontapuoli on kunnossa.
– Meillä pitää olla riittävän korkea työllisyysaste ja työvoimaresurssi tehokkaassa käytössä, ettei noususuhdanteessa palkkainflaatio ala laukkaamaan, kun työvoimaresurssit ovat tapissa.
Työurien pidentämisen lisäksi Helenius ottaa esille Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran keväiset suositukset matalapalkkaisten ja vähän koulutettujen työllisyyden lisäämiseksi.
Talouden kysyntään kohdistuvia uudistuksia on jo tehty. Yhteisöveroa alennetaan vuoden 2014 alussa 20 prosenttiin.
– Kun maailman talous pääsee jaloilleen ja Suomi sen mukana, niin yhteisöveron laskun vaikutukset alkavat näkyä toivottavasti yritysinvestointien voimistumisena ja ulkomaisten investointien rantautumisena tänne. Investointien kasvun seurauksen myös työllisyyden pitäisi voimistua.
Heleniuksen mukaan Suomessa joudutaan punnitsemaan, mitä mahdollisella elvytyksellä oikein haetaan.
– Jos elvytetään täsmäiskuilla, kannattaisi elvyttää niin, että vastike on mahdollisimman hyvä ja että se vahvistaa kasvupotentiaalia tulevaisuudessa.
Helenius luettelee sellaisiksi täsmäiskuiksi kriittiset infrastruktuurit, kuten liikenneväylät, sekä panostukset koulutukseen ja tutkimukseen.
Hän kuitenkin muistuttaa, että elvytys heikentäisi julkisen talouden asemaan ja edellyttäisi julkisen talouden kuromista tasapainoon myöhemmin.
