Samaan aikaan työllisyys on saatava vahvaan kasvuun työmarkkinoita uudistamalla ja tavoittelemalla työn verotukseen neljän miljardin kevennystä. Pohjoismainen hyvinvointimalli voidaan pelastaa vain, jos uskalletaan tehdä rohkean mittaluokan päätöksiä. Näpertely ei riitä, sanoo EK.
– Hyvinvointiyhteiskunta on arvokas myös elinkeinoelämälle. Pohjoismaista hyvinvointimallia ei voi kuitenkaan turvata velalla eikä verotusta kiristämällä. Nämä keinot on jo testattu huonoin tuloksin. Ainoa mahdollisuus on, että luovutaan jostakin vähemmän tärkeästä, mitoitetaan menot kantokyvyn mukaan, luodaan lisää työtä ja otetaan pitkä harppaus tuottavuuden kehittämisessä, sanoo EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
– EK:n veromalli toisi keskituloiselle suomalaiselle 130 euroa enemmän käteen kuukaudessa. Se olisi tärkeä ruiske kasvulle ja työllisyydelle etenkin välttämättömän palkkamaltin oloissa, Häkämies sanoo.
Palvelujen ydin pelastetaan rönsyjä karsimalla
Kun julkisista palveluista karsitaan vähemmän tärkeitä rönsyjä, voidaan EK:n mukaan pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan ydin.
Menojen karsinta kolmella miljardilla eurolla tarkoittaa mittaluokkana sitä, että 2000-luvulla lisätyistä tehtävistä ja normeista karsittaisiin noin kaksi kolmasosaa.
– Hyvinvointipolitiikan suuria projekteja – kuten hoitotakuu tai vanhuspalvelulaki – ei tarvitse peruuttaa, mutta muita menolisäyksiä tulee arvioida kriittisesti.
EK:n mielestä tavoitteeksi on otettava, että työn verotusta kevennetään seuraavalla vaalikaudella 4 miljardillla eurolla korottamatta muita veroja. Kuntaverojen nousu on estettävä säätämällä äyrikatto.
– Verokevennykset tulee kohdistaa kaikkiin tuloluokkiin. Myös pienituloisten verotusta voidaan keventää kunnallisverotuksessa tehtävien vähennysten avulla.
EK:n mielestä neljän miljardin kevennys työn verotukseen on tuntuva, muttei mahdoton urakka.
– Asiaa voi suhteuttaa siihen, että vuosina 2011–2015 veroja ja maksuja on korotettu yhteen laskettuna enemmän, Eteläranta vertaa.
Työllisyystalkoissa tarvitaan EK:n mukaan paitsi verotuksen keventämistä myös työmarkkinoiden rasvaamista rohkeilla uudistuksilla.
– Jäykkyyksiä tulee purkaa, päätöksentekoa siirtää työpaikoille ja sosiaaliturva muuttaa aina työhön kannustavaksi. Jos työllisyys saadaan nousemaan samalle tasolle kuin Ruotsissa, julkisen talouden kestävyysvajeesta hoituisi noin puolet.
Kustannuskuria ja tuottavuustalkoot
Tulojen ja menojen tasapaino edellyttää, että julkiset menot pidetään aisoissa myös pitkällä tähtäimellä. Uusista tehtävistä tai etuisuuksista ei pidä tehdä päätöksiä, jos samaan aikaan ei luovuta jostakin vanhasta.
Lisäksi on parannettava määrätietoisesti tuottavuutta viemällä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus kunnialla maalin, lisäämällä kilpailua ja ottamalla digipalveluista tehot.
– Verovaroin rahoitetut palvelut ovat lisääntyneet 2000-luvulla noin 4,6 miljardia euroa enemmän kuin hintojen nousu tai väestön ikääntymisestä johtuneet paineet olisivat edellyttäneet. Tieto on hätkähdyttävä. Kunnille on säädetty 2000-luvulla yli 130 uutta tehtävää, Häkämies muistuttaa.
Kustannusten kehitys julkisella sektorilla ratkaistaan pitkälti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ne ovat jo yli puolet kuntien menoista.
– Sote-uudistuksen valuviat on korjattava. Uudistus on viemässä väärään suuntaan, sillä toimijoiden roolit ja vastuut uhkaavat hämärtyä entisestään. Valitulla mallilla ei ole odotettavissa merkittäviä säästöjä, EK katsoo.
EK muistuttaa myös, että julkisen sektorin ei kannata tehdä kaikkea itse. Palvelutuotannossa tarvitaan lisää kilpailua reiluin pelisäännöin. Komission laskelmiin pohjautuen voidaan arvioida, että ilman nykyisiä kilpailutuksia suomalaiset veronmaksajat maksaisivat viranomaisten tavara- ja palveluhankinnoista 1,5–3 miljardia euroa enemmän joka vuosi.
EK on laatinut ohjelman siitä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta selviää vaikeuksistaan ja miten tulot ja menot saadaan myös pitkällä tähtäimellä tasapainoon. Ajatukset on koottu EK:n julkaisuun Hyvinvointiyhteiskunnan kunto-ohjelma – Resepti pohjoismaisen mallin pelastamiseksi Suomessa (.pdf-tiedosto).
