Vaikka yrityksissä lisättäisiin niin sanottua paikallista sopimista, siitä ei seuraa työntekijöiden jyrkkää palkkojen laskua tai työehtojen heikentämistä, arvioi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen.
– En usko, että se johtaa mitenkään laajamittaiseen palkkojen polkemiseen, hän toteaa.
Paikallinen sopiminen tarkoittaa, että yritys ja työntekijät sopivat työehdoista keskenään. Tämän vaihtoehtona on, että työehdoista sovitaan ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välillä.
Kauhasen mukaan esimerkkejä voidaan hakea vaikkapa Saksasta, jossa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat Suomea laajemmat. Saksan perusteella hän päättelee, että työnantajankaan etu ei ole leikata palkkoja yksipuolisesti, vaikka yritys kärsisi suuristakin vaikeuksista.
Toinen esimerkki on Yhdysvallat, jossa palkkoja voidaan muuttaa vapaasti. Kuitenkaan palkat eivät useinkaan jousta alaspäin.
– Keskeinen syy on, että ei ole yritysten intressi laskea palkkoja, koska se vaikuttaa henkilökunnan työmotivaatioon. Kukaan ei tee sitä kovin keveillä perusteilla, Kauhanen sanoo.
Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä huomauttaa, että Saksassa paikallista sopimista ei ole määrätty lailla, vaan neuvotteluja ohjaavat työehtosopimukset. Alun perin sopimuksissa luki, että jos yritys ajautuu kriisiin, palkkoja voidaan keventää ja työaikoja voidaan pidentää. Päätös tästä voidaan tehdä yrityksen sisällä työnantajan ja työntekijän välisillä neuvotteluilla.
Suomessa hallitus antoi keskiviikkona työmarkkinajärjestöjen tehtäväksi sopia paikallisen sopimisen yleiset ehdot. Hallitus asetti viisi ehtoa, joiden ainakin tulee toteutua.
Vihriälän mukaan yksi tulkinta on, että hallituksen päätös lykätä asia työmarkkinoille voidaan nähdä koko asian vesittämisenä. Hän itse ei ole näin pessimistinen, vaan huomauttaa, että lopputulos ratkaisee.
– Sillä ei ole merkitystä, mitä kautta sopiminen tehdään, Vihriälä sanoo.
Etla julkaisi torstaina laskelman, jonka mukaan työttömyysasteen putoaminen yhdellä prosenttiyksiköllä lisää julkisen talouden tuloja 500 miljoonalla eurolla. Se on noin 0,25 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Jos taas hallituksen tavoite saada Suomeen 110 000 työpaikkaa toteutuu, julkisen talouden kestävyysvaje pienenee 1,5 prosenttiyksikköä. Ja jos suomalaiset tekisivät 7 prosenttia enemmän työtunteja vuodessa eli pääsisivät Ruotsin tasolle, kestävyysvaje pienenisi 2,5 prosenttiyksikköä.
Tällä kaikella on merkitystä hyvinvointivaltion kannalta.
– Hyvinvointivaltio on mahdollinen vain, jos kaikki kynnelle kykenevät ja terveet tekevät paljon työtä.
Paikallisen sopimisen lisääminen parantaa Etlan mukaan työn kannattavuutta ja nostaa siten työllisyysastetta. Vihriälän mukaan on mahdotonta sanoa tarkkaan, kuinka suuri merkitys sillä on.
– Melko mahdotonta sanoa, koska emme tiedä kuinka pitkälle se menee käytännössä, mutta etumerkki on kuitenkin varmasti selvillä.
Hän myös huomauttaa, että vaikka palkkojen polkeminen on epätodennäköistä, palkat voivat silti joissain yrityksissä laskea ja työajan pidentyä. Se juuri on paikallisen sopimisen tarkoitus. Kaikki yritykset eivät joudu leikkaamaan palkkojaan.
– Hyvä puoli on, että se kohdistuu niihin yrityksiin, jotka sitä tarvitsevat,
