Jungner kertaa peliyhtiö Supercellin vaiheita ja yhtiön enemmistön myyntiä japanilaisyhtiöille. Hänen mukaansa yhtiö loi maailmaan uutta arvoa kaksi miljardia euroa käytännössä tyhjästä.
– Tästä kaupasta ei löydy kuin hyvää sanottavaa. Se kuitenkin kasvattaa tuloeroja Suomessa. Tätä pidetään yleisesti pahana asiana. Hyvästä ja tavoitellusta seuraa siis pahaa ja epätoivottavaa, hän kirjoittaa kolumnissaan.
Jungnerin mukaan tämä looginen ristiriita ratkeaa ainoastaan päivittämällä käsitystämme menestymisestä.
– Menestys ja sitä seuraava tuloerojen kasvu ei ole aina huono asia, Jungner sanoo ja viittaa John Rawlsin jo vuonna 1971 esittämään oikeudenmukaisuusteoriaan, muun muassa siihen, että menestys, joka ei ole multa pois tai joka hyödyttää myös heikommassa asemassa olevia, on hyväksyttävää.
Jungnerin mukaan ”moderni oikeudenmukaisuuspolitiikka” suo yksiölle valtaa päättää muun muassa, kenen lääkärin hoitoon hakeutuu tai mihin kouluun lapsensa laittaa ja ”tietysti” perusturvan ylittävään turvaverkkoon pahojen päivien varalle.
– Monopolit, yksinoikeudet, lukitut koulutusputket, kohtuuton viranomaissääntely tai tiukat vaatimukset virkoihin ja tehtäviin ovat kaikki lähtökohtaisesti haitallisia ilmiöitä, koska niiden avulla saavutettu menestys ei täytä Rawlsin ehtoja oikeudenmukaisuudesta.
